Ja kuten tavallista, se tuuri ei tälläkään kertaa ollut sitä hyvää versiota ;) Kisattiin Seinäjoella kolme starttia, juostiin neljä rataa ja saatiin kaksi nollaa, yksi vitonen ja yksi tosi huono aika.

Aamu alkoi Sivosen agilityradalla. Ihan kiva, helpohko muttei ihan läpijuostava rata. Alussa oli ensin kaksi hyppyä suoraan, sitten hyppy 90 astetta vasemmalle, josta ansaesteiden välistä muurin kautta mutkaputken oikeaan päähän. Päädyin vaihtamaan kolmosella puolta riskillä persjätöllä, sillä valssi olisi vähintään hidastanut ja bonuksena saattanut ajaa koiran väärälle esteelle. Onnistuin periaatteessa, mutta Tuitun optimaalisesti suoraan linjaan tuli lievää siksakkia ja hakemista. Muuten meni ihan hienosti, kontaktit oli nätit, paitsi keinu törkeän hidas. Muutenkin tuntui, että olin jälleen kerran vajaateholla aamun ensimmäisellä radalla, enkä saanut itsestäni ja koirasta kaikkea irti. Mitenköhän tästä ikuisesta ongelmasta pääsisi eroon?

No, joka tapauksessa päädyttiin kisan kakkosiksi heti koikkeri Netan jälkeen. Omien tuntemusten jälkeen sijoitus oli varsin positiivinen yllätys 46 koiran luokassa, jossa nolliakin tuli reilusti :) Tamskilaiset edustivat tässä kisassa muutenkin hienosti: Puubi voitti maksit ja Naomi oli medien 2.

Sivosen hyppärillä tehtiin omastakin mielestäni hyvä, sujuva nolla. Se tuntui myös nopealta, mutta aika jäi tällä kertaa ikuiseksi arvoitukseksi... Mulle tultiin heti maaliin päästyäni sanomaan, että molemmat (sähköinen ja ilmeisesti se ainoa käsi) kellot pettivät, ja joudumme menemään luokan viimeisinä uudestaan. Äh! Nolla jäi luonnollisesti voimaan, mutta Sivonenkin kävi muistuttamassa, että uusinta pitää tehdä kilpailunomaisesti. Ensimmäinen rata meni sen verran hyvin, että olisin kyllä ollut varsin tyytyväinen vastaavaan suoritukseen, eikä erityiselle revittelylle ollut tarvetta. Mutta kun ei pysty.

Radan puolivälin paikkeilla onnistuin jotenkin vetämään Tuitun ohi pituudesta ja se ehti hypätä seuraavan esteen. Mulla meni pasmat sekaisin, kun en tiennyt, mitä hyllyn tekeminen uusinnassa merkitsee. Pysähdyin kesken radan kysymään tuomarilta, että "Mitä mä nyt teen?!" Kyllä, ihan oikeasti! Sivonen vastasi, että jatka vaan... Edelleenkään en tiennyt, pitääkö se välistä jäänyt hyppy korjata, joten korjasin varmuuden vuoksi. Aika oli siis noin ziljoona vuotta huonompi kuin sillä oikealla kisaradalla... Luojan kiitos ehdimme kuitenkin ihanneaikaan (minkä jälkeen _kukaan_ ei voi väittää ainakaan tämän kisan ihanneaikoja liian tiukoiksi...), joten tuplanolla ei jäänyt tämän takia saamatta. Vähän silti harmitti, olisin halunnut nähdä, mihin se ensimmäisen radan aika olisi riittänyt. Todennäköisesti jonkun verran korkeammalle kuin nyt saatuun 17. sijaan... Toisaalta, super-Mimmi voitti, joten ei onneksi ainakaan kärkeen :)

Fiilisten vähän laannuttua kiittelin vain sitä, että tämmöinen sattui normaalissa "merkityksettömässä" kisassa, eikä vaikka SM-kisoissa. Kokemus tuokin.

Viimeisenä päästiin juoksemaan Mujusen agilityradalle. Korostan sanaa "juoksemaan". Kolme suoraa putkea peräkkäin ja sitä rataa. Koirilla näytti olevan hauskaa, mutta edelleen olen sitä mieltä, että agility voisi olla jotain muutakin. No, rata on sama kaikille ja nopeimmat nollan tehneet voittavat joka tapauksessa.

Ja ei, me ei sitten tehty edes sitä nollaa ;) Mulla on varmaan päässä joku triplanollajumi (ei voi onnistua, ei voi onnistua, ei vaan voi!) ja sain takaaleikkauksella Tuitun ohi a-esteestä. Muuten ihan jees. Tuitussa tuntui ehkä lieviä hiipumisen merkkejä kolmen startin jäljiltä ja ehdin juosta joka paikkaan, mihin olin toivonutkin ehtiväni.

Kiva reissu joka tapauksessa. Kisapaikka oli ihan loistava. Tilava, lämmin, valoisa. Pohja oli ihanan pehmeä ja joustava keinonurmi, Tuittukin tykkäsi. Luksusta kisata tuollaisissa oloissa. Toivottavasti halli jäi kisojen jäljiltä niin siistiin kuntoon, että sitä uskalletaan vuokrata agilityväelle toisenkin kerran.

Kiitos vielä Maijulle ja Ellille kisaseurasta!