Paljon muuta tuolla metsässä ei havainnut, kun treenailtiin Niihaman mastolla. Välillä puskien välistä pilkahti jotain kiiluvaa, mutta aina ei tiedetty, oliko se koira, maalimies vai joku muu. Jälkimmäisestä ei haluttukaan tietää...

Tuitulle neljä kiintorullailmaisua helpoilla piiloilla. Viretila oli siellä keskiarvon paikkeilla, ei ihan huonoimmillaan, mutta kaukana parhaasta. Hommat tuli hoidettua, kaikki ukot löydettyä ja ilmaistua, mutta kaikennäköistä sattui matkan varrella.

Ensimmäisellä maalimies oli heilauttanut kiintorullaa vähän kädellä, kun homma ei meinannut muuten edistyä. Rullan hoksattuaan Tuittu lähti kuitenkin heti tuomaan. Kakkospistolta se sen sijaan tuli tosi nopsaan rulla suussa. Vähän turhankin nopsaan... Lähetin kuitenkin näytölle. Tuittu lähti, juoksi vähän matkaa ja jäi sitten epätietoisena pyörimään. Tässä vaiheessa tajusin, että valeenhan se oli tehnyt :( Palasin keskilinjalle ja lähetin vaan uudestaan. Nyt Tuittu ampui hienosti piilolle asti ja otti kiintorullan maalimiehen pienellä avustuksella (yritti itsekin, muttei saanut).

Kolmannella ilmaisu ihan ok, ja rulla pysyi hienosti suussa, vaikka Tuittu mulahti paluumatkalla ojaan. Nelosella iski ilmeisesti sijaistoiminto turhautumisesta, kun rulla ei osunut heti suuhun. Tuittu kävi maalimiehellä, näytti yrittävän ottaa rullaa, mutta lähti sitten pois piilolta. Palasi kohta takaisin, otti rullan ja toi mulle...

Että tämmöistä. Aika selvää alkaa olla, että mun on pakko hankkia toisenlainen rulla. Tästä ei vaan tule mitään, jos koira ei saa rullaa suuhunsa, vaikka yrittää. Opi siinä nyt sitten ilmaisemaan. Uutta kiintorullaa taikoessa treenataan varmaan vaan irtorullilla ja suorilla palkoilla. Tuittu on tehnyt jo kaksi valetta, ja siitä ei todellakaan kaivata uutta ongelmaa tähän muuten niin sujuvasti (:D) etenevään harrastukseemme.