Aika vähillä eväin Tero oli kehitellyt muutaman aika kiemuraisen radan. Pakerrettiin pääasiassa tiukkojen käännösten ja vaihtoehtoisten kierrättämissuuntien parissa.

Eka pätkä mentiin nollalla, mutta huonosti läpi. Toisella kerralla oli vähän parempi draivi, mutta korjailtiin vielä yhtä kohtaa. Vaihdoin ohjausta kahdella suunnilleen vierekkäisellä hypyllä, joista jälkimmäisen kierrätin ensin sisäkautta. Ehdin lopulta ihan hyvin valssaamaan hyppyjen taakse ja kierrättämään loivempaa reittiä, mikä ainakin tuntui sujuvammalta.

Toinen pätkä taisi mennä muuten ihan näppärästi, mutta yhdestä putkesta Tuittu ei tullutkaan perääni vaan pyyhälsi suoraan edessä olevalle puomille - luonnollisesti. Putkesta kääntymistä hinkattiin sitten muutama kerta. Paras oli, kun en mennyt ihan putkensuulta hakemaan (se työnsi koiraa lenkittämään), vaan jäin vähän kauemmaksi, mutta pidin vain reilusti mekkalaa.

Viimeisellä radalla mun valssaussuunnitelmaan suhtauduttiin vähän epäilevästi (joo, joo, tiedän ihan hyvin olevani hidas ja kömpelö), mutta hah, ehdin jopa paremmin kuin itsekään arvioin... Koiran kanssa oltiin edellisellä hypyllä yhtä aikaa, mutta koiran kiertäessä siivekettä hypyn toiselta puolelta ehti vaikka kuinka pitkälle seuraavalle hypylle vastaanottamaan. Pitää vaan uskaltaa :) Tätä pätkää ei otettu kuin kerran, meni niin hyvin.