Kolme starttia Riihimäellä Mia Laamasen radoilla. Ihanan vaikeat radat! Mahtavaa, kun joutui kerrankin pähkimään ohjaussuunnitelmaa ihan olan takaa ja tekemään radalla töitä ilman hetkenkään hengähdystaukoa. Jo hyppärin rakennusta katsoessa ajattelin ihan positiivisin mielin, että tämä on meidän ratamme, vähän me hoidetaan tää. Usko ja luotto eivät kuitenkaan riittäneet tarpeeksi pitkälle. Kai ne radat olivat sittenkin liian vaikeita mun päälle. Tai jotenkin korvien välissä sen virheen on oltava, kun osaavan, koneneen, taitavan koiran kanssa ei koukeroista selvinnyt.

Hyppäri meni ihan totaalisen plörinäksi. Heti alussa tuli huono hypylle vienti, jonka jälkeen en missään vaiheessa saanut kunnolla juonesta kiinni. Takakaarteessa tökkäisin Tuitun hypyn väärälle puolelle, josta tullut hylly hajotti mun ohjaamisen lopullisesti. Sen jälkeen Tuittu esim. irtosi musta pois päin ensin renkaalle ja renkaalta vielä putkeen... Lopussa sain sentään edes jotenkin onnistumaan yhden sylkkärin tapaisen kuvion, jota epäröin tosi kauan tutustumisessa, ja jota kukaan muu ei näyttänyt tekevän.

Agiradalle sitten uudella tsempillä, mutta ei. Alussa oli aika hankala kepeille vienti - tiukka avokulma ja putkensuu vieressä. Tässä Tuittu pyöri vähän ympyrää ja olin ihan varma kiellosta, jota Laamanen ei kuitenkaan ollut tuominnut. Takakaarteessa taas yksi hyppy takaa, kun piti mennä edestä. Muuten itse asiassa ihan siisti rata, mutta päällimmäiseksi jäi ärsytys omaan surkeuteen.

Ennen viimeistä rataa päätin, että ei tänne tultu näin huonoja olemaan. Ei vaan tultu, piste. Keskityin keskittymään, kävin radan päässäni läpi uudestaan ja uudestaan ja suljin kaikki virhemahdollisuudet pois. Ohjasin mielestäni harvinaisen rauhallisesti ja keskittyneesti, semmoiselta meneminen ainakin tuntui. Raivo ja sitä kautta paras draivi puuttuivat, mutta ihan siisti nolla silti 4,4 s alle ihanneajan. Kärkeen jäi reilu pari sekuntia, mutta oltiin viidensiä ja saatiin herkkuja kotiinviemisiksi. Riihimäellä on mukavaa, kun neljäs ja viideskin saavat jotain pientä kivaa lohduksi :)

Ni, ja enkä muuten kaatunut kertaakaan! :D