Tiistaina treenailtiin Pikon Betonilla. Raskas viikonloppu painoi vielä vähän, joten en halunnut ottaa kovin pitkää treeniä. Tarkoitus oli hukata ja löytää kolme ukkoa, joista kaksi ensimmäistä kiintorullailmaisuja ja kolmas suora palkka.

Tuittu lähti taas häntä suorana juoksemaan (ilmeisesti toi paikka on siitä vaan niin siisti!), mutta löysi ensimmäisen maalimiehen aika pian. Ilmaisussa oli pientä hämminkiä, mutta lopulta Tuittu otti kiintorullan ilman avustusta ja toi sen mulle.

Toinen mm oli häkissä, johon Tuittu näki, mutta ei päässyt. Se kiersi piiloa, yritti tunkea sisään ja näytti siltä, että yritti ottaa kiintorullaakin siinä kuitenkaan onnistumatta. Lopulta maalimies antoi Tuitulle irtorullan, jonka se toi tyytyväisenä. Hmmm, kyllä mun varmaan pitäisi hommata norskirulla jostain (?). Helpottaisi huomattavasti, jos Tuittu saisi rullan suuhunsa joskus ikään kuin "vahingossa", nyt rulla heiluu missä sattuu ja jää välillä niin huonoon paikkaan, ettei Tuittu tahdo saada sitä, vaikka vähän yrittäisikin.

No, kolmas äijä otettiin joka tapauksessa suorana palkkana. Se olikin vähän pidemmällä ja saatiin edetä aluetta jonkin matkaa. Tuittu tarkisti hienosti kaikki alueet. Kerran tai pari se palasi luokseni ("ei täällä oo ketään!"), mutta jatkoi kehoituksesta etsimistä. Tuommoinen partiointityyppinen etsintä on kyllä mielenkiintoista hommaa, varsinkin kun ei itse tiedä maalimiesten sijaintia. Siinä on luotto koiraan ja omiin koiranlukukykyihin koetuksella ;) Mulla ei varsinkaan ensimmäinen ole paras mahdollinen... Vaikka äärimmäisen harvoin Tuitulta oikeasti jää ukkoja löytämättä, kyllä se yleensä osuutensa hoitaa. Hajun viimeisestä ukosta Tuittu sai suht kaukaa ja ehti kadota mun näköpiiristäkin. Piilollahan se sitten oli namejaan rohmuamassa.