Eilen treenattiin Katin ja Teron kanssa. Aloitettiin taas vaihteeksi kakun syönnillä, tällä kertaa Tuitun valioitumisen kunniaksi. Tuittu ei suureksi pettymyksekseen saanut palaakaan kakkua, mutta onneksi joku oli tuonut kentän laidalle sohvan, ettei sen sentään tarvinnut maata maassa. Joku lohtu.

Tero oli viritellyt kaksi ihan hauskaa, juostavaa, mutta mukavan haastavaa pätkää. Ensimmäisellä hinkattiin yhtä putkellevientiä ja hyppykierrätystä, jossa päädyin vastahakoisesti kokeilemaan erilaisia ohjaustapoja. Olin varma, että kummatkin ovat ihan huonoja, mutta kas vain, enpä ole paljon viidessä vuodessa oppinut... Hienosti meni siis putkellevienti muka hankalalla valssilla ja hyppykuvio takaaleikkauksella, jossa Tuittu muka kaarrottaa...

Toinen pätkä mentiin melkein nollalla läpi, mitä nyt luovutin lopussa ja jätin ohjaamatta yhdelle hypylle. Otettiin kuitenkin koko pätkä uudestaan vähän tiukemmalla draivilla ja tehtiinkin tosi hyvä rata! Vein semmoisen hyppykaarteen paljon lähempää, kun ensin olin laiskuuttani oikonut, ja sain Tuitunkin liikkumaan ja kääntymään paremmin.

Kontakteista oli vaan keinu, jossa ekalla radalla palkkakippo, toisella ei. Loppuun otin sitten kerran pelkän keinun palkaten. Palkkana kokeilin tommoista kankaista namipussia, joka osottautuikin aika kovaksi hitiksi. Sitä oli kiva repiä, mutta se ei hajonnut tuhannen palasiksi, niin kuin minigrip-pussit :)

Tänään juoksin muutaman lyhyen pätkän kulnou Kiden kanssa. Mä kun olen menossa sen kanssa kisaamaan lauantaina (juu, ei ollut suunniteltu juttu ;) )... Kide on periaatteessa helppo viedä, mutta kun se kuitenkin on niin erilainen kuin Tuittu (tai Viski tai Svante, joiden ohjaksissa olen joskus ollut), niin vähän oli nuotit hakusessa ;) Menihän se pätkittäin ihan kivastikin, kin vaan muistin viedä tarkasti ja huolella.