Eilen (päivällä, illalla ja melkein yölläkin) kisattiin Pohjois-Hämeen piirinmestaruuksista. Joukkuekulta jäi uusimatta ja yksilöpronssi kirkastamatta, mutta ei se nyt ihan persiilleen mennyt ;)

Aikataulut oli tehty todella minikisaajaystävällisesti (ihan vaan rakentavaa kritiikkiä, jos joku walattilainen sattuu  lukemaan...) niin, että joukkuekisan piti alkaa kahdelta, sitten medit kisasivat kaikki kolme rataansa ja minien kisojen piti jatkua 17.50. Paino sanalla piti, aikataulut olivat tietty vähän myöhässä ja minikisaajana olin kotona noin yhdentoista aikaan. (No, tämä on edelleen vapaaehtoinen harrastus, joten se valituksesta :) )

Joukkuerata oli tapansa mukaan helpohko, mutta sentään vähän haastellisempi kuin viimevuotinen. Olin jo tutustumisessa vähän hukassa yhden valssin kanssa, meinasin kääntää monta kertaa ihan väärään suuntaan. Joskus on vaan tuollaisia kohtia, joissa se este katoaa ihan väkisin... Niin kävi sitten radallakin ja sain pelastettua Tuitun putkeen vasta pienen lenkuran kautta. Muuten ihan hyvä ja vauhdikas rata, taisi olla kisan 3. paras. Myös Ruulle hyvä nolla, mutta Taralle valittettavasti yksi rimanpudotus muuten oikein näppärällä radalla ja Inkalle kielto ja ilmeisesti siihen liittynyt kosketusvirhe. Lopputulokseksi siis 5, joka riitti hopeaan. Hiukan tietty kaiveli (ainakin Teroa ja Leaa...), kun aika olisi riittänyt voittoon ihan reilustikin. Mutta ei se mitään, kaikki saivat kilon pussin koiranruokaa. Jee. Ei vais, kyllähän hopeakin on hieno. Sitä paitsi pääasiahan on, että voitto tuli TamSKilaisille, tosin villakoirakerhoa edustaville villoille.

Yksilökisan hyppiksellä painoi vähän väsymys (alla viikonloppu kaverien mökillä...) ja pitakebab, ja olin jotenkin ihan pihalla koko ajan. Ehdin jopa ajatella radalla, että eihän tästä tuu nyt yhtään mitään... ja sitten, että "mutta tehdään nyt nolla vaikka väkisin, se on pääasia!". Ja se tehtiin. Nolla se on kankinollakin. Aikaeroa kärkeen tuli jonnin verran, mutta mitään ei varsinaisesti vielä menetetty.

Menetettiin vasta agiradan loppusuoralla. Tein tyhmän ohjaussuunnitelman (joka siis tutustumisessa vaikutti vielä ihan fiksulta), jonka seurauksena jäin aika paljon jälkeen suora putki - rengas -suoralla. Tilanteen olisi voinut pelastaa varmaan vain juoksemalla ja huutamalla "menemenemene", mutta sen sijaan hyytsäsin, panikoiduin ja onnistuin kierrättämään Tuitun renkaan ohi. Sen verran otti pattiin, että pääsi kirosanakin kesken radan... (pyysin anteeksi.) Muuten siis ihan hyvä puhdas rata.

Kolmannen kisan (normistartti) lähestyessä fiilis ei ollut kovin korkealla, mutta sitten vain päätin muuttaa sen. Naureskelin virheelle ja omalle harmistukselleni moisen takia ja päätin tehdä hyvän, vauhdikkaan viimeisen radan. Ja se tehtiin :) Aika riitti kolmanteen sijaan Liinan ja Klenin jälkeen. Palkintojenjako olikin varsin juhlava tilaisuus. Rata oli purettu, pari työntekijää vielä pyöri kentällä ja kaikki muut kisaajat olivat lähteneet kotiin. Siinä illan hämärtyessä, pienessä tihkusateessa, me kolme ja yksi sitkeä kannustaja odottelimme, että joku ehtisi tulla jakamaan palkintopalleilla odottavat palkinnot... tuloslistan mukaan, joka oli julkaistu jo aikaa sitten... Mutta saatiin toinen kilo koiranruokaa, kyllä kannatti odottaa :D