Eilen taas hakua Sääksjärvellä, nyt tien toisella puolella ihanan sammaleisessa, mutta petollisen pettävässä maastossa. Halusin kokeilla ottaa Tuitun kanssa vähän enemmän tyhjiä ja katsoa, mitä pistoille ja motivaatiolle tapahtuu. Alueella oli äijät valmiina oikeassa etukulmassa ja vasemmassa takakulmassa, väliin otin sitten tyhjiä fiiliksen mukaan.
Ensimmäinen maalimies oli vieras, jonka kanssa sai taas huomata, miten tärkeää on antaa maalimiehelle ohjeet ja varmistaa, että tämä varmasti ymmärsi ne oikein. Väärinymmärryksen seurauksena mm nimittäin luuli, että koira ilmaisee kiintorullalla ja irtorullat ovat vain hämyksi. Ja mitä tästä seurasi? Pientä säätöä ja sekoilua - ja kiintorullailmaisu! Tuittu oli kuulemma ottanut kiintorullan jopa itse, mutta ei lähtenyt tuomaan. Uudella lähetyksellä mm oli vähän auttanut rullan kanssa, jolloin Tuittu toi sen. Kai noita kiintorullailmaisujakin sitten voisi alkaa treenata...
Ensimmäinen tyhjä vasemmalle jäi tyngäksi, uudella lähetyksellä paremmin, mutta kääntyi taakse. Sitten oikealle ihan nätti tyhjä, joten en viitsinyt lähettää sinne puolelle enää. Lähettelin sitten muutaman kerran vasemmalle, kunnes Tuittu bongasi takakulman ja teki sinne ihan hyvän irtorullailmaisun.
Hyvin se jaksoi :)
Kommentit