No niin, pitkä agirotuviikonloppu on takana ja olo on, jos ei nyt ihan totally lost, niin aika poikki ja väsynyt kuitenkin.

Lauantai alkoi klo 7 avo-SM-radan tutustumisella ja itse suorituksella muutamaa tuntia myöhemmin. Mulle jäi radasta vähän epävarma olo, varsinkin kepeille viennistä ja yhdestä välistävedosta, enkä saanut taas fiilistä kohdalleen. Pujoteluun mentiin inhottavasti suoran putken jälkeen niin, ettei ohjaajilla ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää ehtiä jyräämään koiran linja oikeaan suuntaan. Muutama ikävännäköinen tilanne nähtiinkin, kun nopean koiran ja hitaamman ohjaajan linjan törmäsivät - minikoiran jääminen ohjaajan jalkoihin ei ole kovin kaunista katseltavaa... Ainakin yhden koiran näin loukkaavan kolarissa tassunsakin. Ratasuunnittelusta voisi kyllä antaa tuomarille pienen miinuksen, koska ko. kohtaa ei oikeasti voinut ohjata juuri muulla tavalla ja se aiheutti aika lailla väistämättömiä vaaratilanteita tai vaihtoehtoisesti kaikkea muuta kuin sujuvia ohjauksia. Makseille sama kohta näytti olevan paljon helpompi, ne varmaan tulivat putkesta automaattisesti niin lujaa ja suoraa, että kepeille heittäminen sujui luontevammin.

Itse ehdin tyrkätä Tuitun kepeille, mutta se kieppaisi liian pitkälle kakkosväliin. Sitä ennen tuomarin käsi oli noussut jo puomin alastulolla... Kontaktit alkaa heti paukkua, kun ei olla päästy treenaamaan, ja on tehty kisoissa läpijuoksuja :( Kolmas virhe otettiin sitten siinä välistävedossa, jossa en vaan ehtinyt ohjaamaan jälkimmäiselle hypylle. Juuri niin kuin pekäsinkin. Tulokseksi siis 15, ei finaalipaikkaa ja pitkä päivä pelkkää katselua ennen 19.30 alkavaa iltakisaa.

Iltastarttiin olinkin ehtinyt kerätä itselleni paremman tsempin ja ratakin tuntui kivemmalta. Lähdettiin ihan luokan loppupuolella, eli tutustumisen jälkeen sai taas odotella hetken jos toisenkin. Tehtiin semmoinen ei kanki- vaan enemmänkin pelastelunolla... Ensin Tuittu juoksi pimeässä kulmassa olleen putken sivua päin, kun ei löytänyt reikää. Siinä pieni korjaus, mutta ei kieltoa. Keinu tehtiin hiiitaasti. Aamuradalla se oli tosi hyvä, mutta olisiko aamuradan rämisevä keinu jättänyt jälkensä...? Loppusuoralla mulle iski perinteinen paniikki, jäin kökkimään paikalleni, myöhästyin ohjauksesta ja meinasin vetää Tuitun kolmanneksi viimeisen hypyn väärälle puolelle. Siinä pelasteltiin ja pyörittiin, mutta valittiin oikea puoli eikä saatu kieltoa. Olin varma, että ajan on pakko olla ihan surkea, mutta sijoituksemme oli kuitenkin 13. Koiria oli se yli 100 ja nolliakin tuli reippaasti. Tuittu kyllä kulki hyvin (se tykkää erityisesti nurmipohjasta), mutta kyllähän noista kämmeistä helposti useampi sekunti jäi kirittävää.

Kotona oli puoli kahdentoista aikaan, joten ehdin nukkua sentään muutaman tunnin ennen sunnuntaiaamun joukkueradan tutustumista...

Joukkuerata oli tosi helppo, muutama suora ja käännökset päissä. Ainut hankalampi paikka oli yksi putken vaikeampaan päähän vienti, jossa monet hyllyttivät, muutamat vissiin useampaankin kertaan. Tuitun kanssa tehtiin ihan siisti rata muuten, mutta kepeillä vedätin vissiin turhan innokkaasti ja Tuittu jätti viimeisen välin pujottelematta. Kun lähdin korjaamaan, se pujotteli keppejä takaisin päin, joten meille tulokseksi 15. Kipinä jännäsi vissiin isoja kisoja ja keräsi jonkun verran kieltoja ja aikaa. Waltsulle myös 15 ja Viuhkalle nolla yhdestä hypyn kiertelystä huolimatta. Aika LOST (Laivakoirat Ohjaajineen Seilaavat Tuurilla) siis oltiin,loppusijaksi tuli 50 ja jotain. Mutta eihän sillä tuloksella näissä karkeloissa niin väliä ole.

Koitettiin miettiä, että onko sipujoukkue koskaan pärjännyt agirodussa hyvin. Hoksattiin, että on se - ensi vuonna! :D