Sunnuntaina onnistuttiin saavuttamaan agilityssä pitkästä aikaa jotain uutta: päästiin SM-kisojen finaaliradalle. Oli hienoa :) Oli hienoa, vaikka finaalia odotellessa sai seistä monta tuntia vesisateessa.

Mutta jos aloitetaan lauantain joukkuekisasta ja lopetetaan samantien, sillä siitä ei jäänyt paljon käteen. Aamu alkoikin epätoivoisesti, kun keskityttiin Lean kanssa teltan kokoamiseen ja missattiin Stinan rata. Teltta jäi kasaamatta ja Stina hyllytti keinulla. Ruu teki yhden kiellon ja vähän yliaikaa. Tuitun kanssa tehtiin ihan hyvää rataa, mutta sitten se lähti hakemaan aata ja kaarsi keinusta ohi. Siitä kielto, mutta ei yllättäen yliaikaa, vaikka Tuittu kiersi keinun ympäri kilometrin lenkillä. Lealle ja Inkalle ei jäänyt muita paineita kuin tehdä sunnuntaita varten hyvän mielen rata. Tekivätkin muuten puhtaan suorituksen, mutta puomilta rapsahti vitonen. Lopputulokseksi siis 15 ja risat sekä 19. sija. Tulos sentään ja medien ja maksien "avustuksella" seuramestaruuksien kolmas sija.

Sunnuntai alkoi vähintään yhtä hilpeästi vesisateella. Lyhyet yöunet, rataantutustuminen klo 8 aamulla, taivas aukottoman harmaa ja vettä sataa - revi siitä nyt sitten fiilistä. Lähdettiin Tuitun kanssa onneksi mukavalla numerolla 33 ja ehdittiin vielä keräillä kierroksia ennen omaa vuoroamme. Hyppäri oli suhteellisen helppo, vain vähän inhottava takaakiepautus alussa ja puolivälissä hankala meno pimeään putkikulmaan. Alku meni meiltä ihan ok, kepeillä Tuittu oli kuulemma vilkaissut putkea (itse en edes huomannut), mutta hienosti kuitenkin pujotteluun.

Sillä pimeällä putkella olin aika jäljessä ja Tuittu ehti kiepsahtaa putkensuusta ohi. Muutama sekunnin osa keikuttiin veitsenterällä, mutta onneksi refleksit pelasivat ja sain korjattua Tuitun oikeaan koloon. Putken suulla junnaamisen takia olin myöhässä toisessa päässä ja Tuittu kaarsi väärään suuntaan. Selvittiin kuitenkin seuraavaan putkeen pelkällä ajan menetyksellä.

Seuraavat hypyt mentiin kamalla kiireellä ja kahdella viimeisellä meinasi iskeä paniikki ja turvauduin hätäratkaisuun ja jätin valssin tekemättä. Nollalla kuitenkin viimeisen hypyn yli ja voi vitsit, että tuli ilo! Ihan uskomaton fiilis. Sellainen, kun vihdoin saavuttaa jotain, mitä on yrittänyt turhaan jo kahtena vuonna. Kaikesta sähläyksestä huolimatta aikamme oli ihmeen hyvä. 54 koiraa teki nollan ihanneaikaan ja Tuittu oli (kahden muun koiran kanssa) 13. nopein. Väkisin alkoi spekuloida, mikä sijoitus olisi ollut nappiuorituksella... Sehän on toki turhaa, koska nappisuorituksia ei ole olemassa. AINA on parannettavaa, joskus enemmän, joskus vähemmän. Aina voi mennä paremmin, mutta aina myös huonommin. Olin nollaan ja aikaan oikeasti hirmu tyytyväinen.

Sitten satoi muutaman tunnin taivaan täydeltä.

Juuri ennen minien finaalia hanat sulkeutuivat ja taivas kirkastui kuin tilauksesta. Onneksi, sillä siitä vesisateen määrästä meinasi ihan oikeasti kilahtaa pää. Agilityratakin oli aika helppo, jännäsin ainoastaan kepeille menoa. Niille mentiin kahden hypyn jälkeen avokulmasta niin, ettei alkuun kovin helposti ehtinyt itse. Sisäkautta ohjaaminen olisi ollut muuten varmempaa, mutta siinä oli riski olla myöhässä ja vetää koira n:teen väliin. Päätin luottaa Tuittuun kerralla kunnolla, vetää ihan pientä vekkiä ja heittää sen kepeille ulkokautta. Kun oltiin selvitetty alkurata hienosti ja lähestyttiin pujottelua, huomasinkin olevani ihan eri etäisyydellä koirasta kuin tutustumisessa kuvittelin. Enkä siis edempänä... En voinut tehdä yhtään mitään muuta kuin himmata omaa liikettä, etten vedä sillä Tuittua väärään suuntaan, huutaa "kepkepkepkepkep...!" ja katsoa kaukaa takaa, kuinka Tuittu juoksee täpöt kohti keppejä. Olin aivan varma, että jos se jollain ihmeellä osuu oikeaan väliin, se juoksee siitä läpi. Mutta miksi koira, joka osaa hakea pujottelun aloituksen tekisi niin? Sinne se sujahti ja taisi aiheuttaa yleisössäkin pienen kohahduksen. Kati ainakin huusi ;)

Onnistumisen hurmoksella juostiin taas muutama este eteenpäin, mutta sitten lipsahti ja Tuittu lähti hakemaan putkea hypyn sijasta. Kuono kävi melkein putken sisällä, mutta jollain tahdon voimalla sain sen kääntymään takaisin oikeaan suuntaan. Pyörähdyksestä tuli kuitenkin vitonen, ajan palamisen lisäksi. Loppusuoralla oli vielä keinu, kahden hypyn sarja ja maalihyppy, joiden suoritusta hädin tuskin muistan. Maaliin tullessa virhe ei vielä edes harmittanut (en itse asiassa edes tiennyt, tuliko sieltä 0, 5 vai hylly), olin vaan niin tyytyväinen Tuitun suoritukseen.

Yhteistulokseksi tuli 5 ja sijoitukseksi joukkueradan tapaan 19. Koska jossittelu on aina yhtä kivaa ja turhaa, niin tuolla ajalla (pyörähdyksenkin kanssa) ilman vitosta oltaisiin oltu kuudensia. Olinkin tyytyväisin ehkä juuri siihen, että Tuitunkin vauhdilla on ihan mahdollista saavuttaa hyviä sijoituksia. Jäätiinhän me Toffen yhteisajasta n. kuusi sekuntia, mutta kympin sakkiin oli ainakin näissä kisoissa ihan realistiset mahdollisuudet. Tuntui, että lajista ja kisaamisesta aukesi ihan uusi puoli. Ensi vuonna on varmaan pakko lähteä Tornioon :)

Seura- ja treenikavereista parhaiten pärjäsivät taas Santtu ja Hani, jotka petrasivat vähän viime vuotista tulostaan ja nousivat sijalle 4. Mitalikaan ei ollut kaukana. Hieno juttu! Lea ja Inka tekivät sairaan hienon radan hyppiksellä, mutta Inka kääntyi harmillisesti ja mystisesti pois putkesta. Karvas muistutus siitä, miten pienestä kaikki on kiinni tässä lajissa... Mutta toivotaan, että Inka pysyy kunnossa ja ehtii vielä näyttää, mihin pystyy ;) Kati ja AVA :) Svante hyllyttivät hyppärillä lähes yhtä mystisesti, sillä Svante meni kepeillä kolme kertaa väärään väliin. Rata oli muuten ihan Svanten heiniä, ja niin olisi pitänyt olla pujottelunkin, mutta jostain kumman syystä "taas" kävi näin... Toivottavasti Tantsukin nähdään vielä SM:meissä, vaikka Kati vähän muuta uhoaakin...

(Jalka muuten kesti uskomattoman hyvin ja on nyt ihan uudenveroinen. En tiedä, mikä oli ratkaiseva lenkki, mutta join paljon, kävelin, venyttelin kevyesti, söin tulehduskipulääkettä ja paketoin reiden tiukasti ratojen ajaksi. Ihan vaan vinkkinä, jos joku muukin meinaa venäyttää lihaksiaan ennen tärkeitä kisoja ;) )