Ja kun ei osaa, niin... No, Pia kiteytti mun ja Viskin tämänpäiväiset agilitytreenit aika hyvin. Koitettiin siis taas löytää sitä yhteistä säveltä radalla. Nuotit oli pikkaisen hukassa, mutta oli meillä ihan hauskaa. Viskistä oli iiiihanaa päästä agiliitämään ja me Pian kanssa naurettiin kuollaksemme, kun se jumiutui aivan totaalisesti pussiin (hyi meitä...). Toivottavasti kisoissa ei käy noin, koska mä en olisi varmaan yksin saanut Viskiä ulos kankaan seasta, niin totaalisolmussa se oli. (Episodin jälkeen otettiin pelkkää pussia pari kertaa ja kannettiin sitten mokoma kapine pois kentältä...)

Muutenkin onnistuttiin tekemään taas todella laaja repertuaari erilaisia virheitä. Jos virheistä kerran oppii, niin tällä menolla meistä tulee ihan sairaan hyviä ;) Harmi vaan, ettei enää ehditä treenata ennen Nokian kisoja. Rimoja sain alas lähinnä lähdössä, tunkiessani liian lähelle ja pysähtyessäni ratkaisevalla hetkellä. Puomille vein Viskin pari kertaa turhan huolimattomasti, sen linjaa kun pitää vähän suoristaa, sitä ei voi vain huiskaista kuin Tuittua. Tehtiin yhtä aika hankalaa avokulmaa kepeille, mutta se sujui hienosti, kun vaan muistin pysyä selkä menosuuntaan ja antaa tilaa. Eli loppujen lopuksi aika tuttuja asioita, mutta pitihän niitä kerrata...

Lisäksi tehtiin vielä muutama ihan sujuvakin pätkä :) Ihan oikeesti!