Ei saatu keskiviikkona treenejä kasaan, kun Santtu vasta palaili kisareissulta (jossa muuten upeasti kuudes sija maailman parhaiden belgien joukossa!) ja Terolla oli jalat rikki. Varasin sitten vuoron navetalta, kun olin jo asennoitunut jotain treenaamaan. Pahaksi onneksi navetan vuorolistasta puuttuivat ne muutama kesän vakivuoro ja osuttiin paikalle samaan aikaan bt-ryhmän kanssa. Onneksi borderterrieri-ihmiset ovat koiriaan leppoisampia tapauksia ja päästiin ujuttautumaan mukaan ryhmätreeneihin :)

Tehtiin kaksi pätkää, jolla ei mitään hurjan vaikeaa ollut, mutta joilla keksittiin kuitenkin jotain sössittävää. Ekalla pätkällä jätin ohjaamatta yhdelle hypylle, muuten hyvä. Toisella hinkattiin muutama kerta semmoista kahden hypyn 270 asteen kulmaa, jossa jaakotin. Lähdin ensin kääntymään ja liikkumaan liian aikaisin, jolloin Tuittu meinasi tulla hyppyjen välistä. Piti vain viedä se kunnolla toisellekin hypylle, niin johan sujui. Toisella pätkällä oli myös hankala putkeenvienti väärän pään ja puomin ohi. Se ei mennyt kovin nätisti. Puomin alla olevasta putkesta piti kääntyä taas suoraan puomille, ja nyt se onnistui kerrasta, vaikkakin vähän takellellen.

Lopuksi otin pelkkää pujottelua namikipolla hetsaten. Hyvin Tuittu pujotteli loppuun asti, vaikka namikippo odotti ihan vartioimatta... Tein samaan tyyliin myös avokulma-aloituksia ja niissä sain Tuitun turhautumaan, murraamaan ja jopa haukkumaan! Kun en päästänyt sitä heti pujottelemaan, niin se ihan oikeasti haukahti!!! (Ja pujotteli muuten LUJAA.) Mä en muista, että Tuittu olisi ikinä haukkunut missään tuommoisessa tilanteessa. Oli se äänikin vähän semmoinen surkean kimeä, kun Tuitun normaali vahtihaukku kuulostaa ihan oikealta koiralta... Ehkä Tuittu otti mallia ryhmän borderterriereistä (ne kun eivät ole ihan hiljaisia kavereita), mutta tuohon viretilaan kun sen saisi kisatilanteessakin, niin johan lähtisi! :D