Ei oikein tiedä, mistä aloittaa, niin aloitetaan lauantaiaamusta. Pialta tuli viesti, että Ansa synnyttää eikä Kati ei pääse kisoihin... Koska olen sopivasti (?) yllytyshullu, löysin itseni kohta Eteläpuistosta ohjaamassa koiraa, jonka kanssa olen juossut kerran yhden alle kymmenen esteen radanpätkän. Eikä siis mitä tahansa agilitypiskiä, vaan Viskiä ;)

Ensimmäinen rata alkoi aika katastrofaalisesti, mikä ei sinänsä ollut mikään yllätys. Eka rima alas, pari kieltoa, virhe pituudelta, pujotteluvirhe. Viskillehän nyt on ihan sama, kuka sitä radalla vie (kunhan saa mennä!!!), mutta ohjaajalla taisi olla pientä paniikkia ilmassa... Keppien jälkeen löydettiin jollain ihmeellä yhteinen sävel ja loppupuolikas radasta meni jopa ihan sujuvasti.

Toisen radan alussa oli hankalan tuntuinen hyppykuvio, mutta kun selvittiin siitä hallitusti, oli rataa helppo jatkaa. Yhdellä putkella olin myöhässä ja sitä seuraava hyppy löytyi vasta pyörähtelyjen jälkeen, niistä ei kuitenkaan kieltoa. Kepeillä käännyin Viskiä vasten tarkoituksena ottaa vähän vauhtia pois ja jättää tilaa aloitukseen. Viski reagoikin kääntymiseen oletettua voimakkaammin ja oli yhtäkkiä ihan väärällä puolellani. Jotenkin mystisesti se kuitenkin päätyi keppien oikeaan väliin, eikä virhettä tästäkään. Kaikkien kommellusten jälkeen, vastoin kaikkia odotuksia, luonnonlakeja ja ties mitä, saavuimme maaliin ilman yhtään ratavirhettä! Siis ihan oikea nolla, 2. sija, luokkanousu kakkosiin ja Katille vähän myöhäisempi herätys sunnuntaiksi :) Nyt Viskille tarvitaan ilmeisesti lisää varohjaajia, sillä kaikki ykkösenkin nollat ovat eri ohjaajilta.

Viskin kanssa liitelyn jälkeen käväisin pikapikaa kotona hakemassa Tuitun ja Pirkkalassa hakemassa Svanten. Vielä oli tiedossa kevyet kuusi starttia kolmosluokassa. Kisat käytiin kahdella radalla, niin että minin ja maksin kanssa kisatessa piti olla vähän väliä kahdessa paikassa yhtäaikaa. Harvinaisen stressaava kisakokemus. Lämmittelin, jäähdyttelin, tutustuin, juoksin, kyttäsin lähtövuoroa. Muuta ei sitten ehtinytkään.

Näiden tuttujen koirien kanssa jäi nollat tekemättä. Ei oma keskittymiskyky oikein riittänyt kunnollisiin suorituksiin. A-kisassa molemmille sama virhe, eli kepeillä kakkosväliin. Tuittu kolme kertaa hyllyn arvoisesti, Svante vain kerran, mutta tulokseksi silti jostain mulle tuntemattomaksi jääneestä syystä hylly. B-kisassa Svantelle rima, kielto ja muutenkin huono rata. Tuitulle myös rima (olikohan peräti sama?) ja virhe kepeiltä, kun jäin liian taakse. Hyppärillä Tuitulle päivän paras rata, mutta kepeillä kiepsahdus väärälle puolelle. Hävittiin voittajalle n. 0,3 s. Maksien hyppäri oli eri, siinä Svantella tosi hyvän ja vauhdikkaan tuntuista menoa, mutta hyllytys kepeillä, kun ei pujotellut loppuun.

Jos jotain hyvää, niin molemmilla kaikki kontaktit hyviä :) Svanten pysäytin ekalla radalla aalle ja muutenkin se teki kaikki kontaktit täysin hallitusti. Tuittukin tuli kaikki alas asti (vähän hitaasti tosin), vaikka juoksin kontaktin edelle. Pysäytin yhdelle puomille, kun oli jo virhe alla.

Illalla todella tunsi juosseensa kahdeksan rataa ja kävelleensä "muutaman" lämmittely- ja jäähdyttelylenkin (vaikka ne Tuitun ja Svanten kanssa jäivätkin aika lyhyiksi). Miten ne useamman koiran ohjaajat jaksavat?! Jaksoin mäkin sentään käydä ihastelemassa päivän toista pientä ihmettä, eli sitä Ansalle syntynyttä pientä pontevaa marsua. Uskomaton mötkäle.

Seuraavana aamuna suuntasin taas pirteänä ja jalat kankeana Eteläpuistoon. Nyt oli tiedossa mukavan leppoisa kisapäivä, vaivaiset kolme starttia Tuitun kanssa. Ekalla radalla väännettiin nolla ja mieliala nousi huimasti. Olo oli suorastaan helpottunut, pystytäänhän me tähän vielä! Nollia tuli muillekin ja meidän aikamme riitti seitsemänteen sijaan. Eroa ykköseen joku tähtitieteellinen viisi sekuntia.

Toinenkin rata muuten hyvä, mutta viimeisellä mutkaputkella kutsuin vähän liikaa ja Tuittu kääntyi sieltä takaisin. Pöh :( Myös hyppäri hyvä, mutta... Viimeisillä hypyillä valssi myöhässä, rima alas ja jotain häslinkiä seuraavalla hypyllä. Tuomarinsihteerin lappusen mukaan ei kuitenkaan kieltoa (?). Vai tippuikohan siinä rimaa sittenkään, enpä oikein muistakaan... Ihanneaikoihin ehdittiin kielloista huolimatta, joten tulokseksi tänään 0, 5 ja 5.

Kaikkiaan siis 11 starttia ja kaksi nollaa. Tulostaso jäi harvinaisen säälittäväksi, mutta kyllä me ihan hyviäkin ratoja tehtiin :) Ja itse sain taas paljon uusia kokemuksia, joista varsinkin Viskin ohjaaminen oli aika... ikimuistoinen. Kuulin kyllä vähän juttua, että jatkoa saattaa seurata ;)