Ei kyllä sovi tämä urheilu meikäläiselle. Maanantaina onnnistuin siis reväyttämään molemmat takareidet, mihin oma vaikutuksensa lienee lauantain sähläilyillä. Tiistai ja keskiviikkopäivä sujuivat ihan hyvin, kävely ei tuottanut yhtään tuskaa. Mutta heti kun keskiviikkoillan treeneissä otin ensimmäiset juoksuaskeleet, reidet pamahtivat taas kipeiksi. Pakko oli silti juosta treenit läpi, mikä teki varmaan tosi hyvää... Loppuverkkoja kävellessä särki jo jotenkin ihmeellisesti lonkkaakin ja kävely oli vähän vaivalloista.

Täytänhän mä kohta 27, mutta kuitenkin...

Jos unohtaa tuskaisen tunteen takareisissä, treenit olivat tosi kivat. Olin kyllä vähän henkisestikin kuutamolla, enkä oikein jaksanut keskittyä, joten mitään nollaratoja ei vedetty. Tehtiin kaksi pätkää, joilla molemmilla korjailtiin yhtä sun toista. Ensimmäisellä pätkällä taidettiin päästä peräti kolme estettä ennen kuin unohdin radan ;) Siitä eteenpäin menikin sitten ihan hyvin ja Tuittu teki ihan supermakean keinun! Täysiä kontaktille asti ja lukkojarrutus keinun laskiessa. Tuommoiseksi kun sen saisi aina... Kati oli keinulla taas palkkaamassa.

Radan lopussa oli semmoinen välistävetokohta, jonka halusin ihan harjoituksen vuoksi tehdä sillä vaikealla takaaleikkauksella, jota maanantaina treenattiin. Vaikeaa se oli edelleen. Tai no, ohjasin väärällä kädellä ja liikuin väärään suuntaan, muuten ihan hyvä. Kun noin 17. toistolla sain palikat kohdalleen, kääntyi Tuittukin jo niinkuin piti. Olennaista oli tosiaan, etten itse liikkunut hypyllä yhtään sivusuunnassa, vaan lähdin tiukasti menosuuntaan.

Toisella pätkällä meille (tai siis mulle) vaikeinta oli yllättäin välistäveto kahdella rinnakkaisella hypyllä, joille tultiin sivusta. En vaan osaa! Sitä sitten otettiin muutamaan otteeseen. Sain sen jotenkin menemään niin, että otin Tuitun hanskaan ennen ekaa hyppyä, mutta vähän se töksähti. Koko radan jälkeen Tero sai mut houkuteltua yrittämään vielä, ja muutaman yrityksen jälkeen saatiin ihan sujuvakin suoritus. Ja kaksi kertaa peräkkäin! Kaikki kun luulivat ekaa vain tuuriksi, pyh... Nyt tein vähän eri tavalla, eli en ottanut hanskaan, vaan liikuin hypyillä taaemmaksi. Näin saatiin välistäveto ja toiselle hypylle meno paljon sulavammaksi.

Tällä pätkällä oli myös aika vaikea kepeille meno. Kepit olivat aan vieressä samassa linjassa, ja niille mentiin suoran putken jälkeen sieltä kauemmasta päästä. Eli juostiin ensin keppejä vastaan ja käännyttiin niille 180 astetta. Tein putkella persjätön päästäkseni keppien puolelle, ja ensin sain Tuitun aalle. Toisella kertaa kutsuin tiukemmin luokse, jolloin sain Tuitun oikeaan suuntaan, mutta kepeille käskyttäessä se teki aika omaperäisen ratkaisun. Se nimittäin pujotteli kaksi viimeistä keppiväliä sinne menosuuntaan ;) Taisi vähän ihmetellä, kun kepit loppuivat niin lyhyeen. Kolmannella yrityksellä autoin sitten kädellä ja saatiin hyvä ja tiukka aloitus.