Eilen treenattiin kolmen hengen voimin hakua Paarentiellä (pitkästä aikaa muuten!). Jos hakutreenit olisivat aina tämmöisiä, niin tämä lajihan olisi yhtä juhlaa... ei vettä, ei räntää, ei kylmää, ei lunta kengissä, ei rämpimistä ryteiköissä, ei tukkaa täynnä hirvikärpäsiä, ei neljää tuntia... vaan hieno ilma, mukava maasto ja kaikille vielä ihan onnistuneet treenit :)

Tuitulle neljä irtorullailmaisua. Aloitin vasemmalta, jossa maasto oli avointa ja johon maalimies meni melkein rajalle asti. Oikealla maalimies jäi vähän lähemmäksi. Tuitulla oli taas hirveä vauhti päällä, mikähän kevätvillitys siihen on iskenyt? Se oli keskilinjalla heti menossa ja lähtikin ekalle pistolle kuin ammuttuna. Nenä ja aivot eivät ihan ehtineet mukaan ja ensin se painattikin iloisesti ukosta ohi. Palasi kyllä parin kiemuran jälkeen ja teki hyvän ilmaisun, tuli tosin omia jälkiään. Se toi rullankin kamalaa vauhtia, suunnilleen sylkäisi sen mulle ja oli jo varastamassa näytölle. Eli kyllä sille pitäisi tuo ilmaisuketju olla aika selvää...

Toinen pisto oli ilmaisuineen myös hyvä, mitä nyt Tuittu oli ennen rullan ottamista käynyt nuolemassa maalimiehen naaman...?! Rullan se toi taas menojälkiään, vaikka suoraan minua kohti olisi ollut lyhyempi ja suorempi väylä. Näytölle sentään osasi oikaista.

Kolmannella tuli sitten jotain sähläystä. Luulin Tuitun huitelevan ties missä, koska viimeinen näköhavainto siitä oli juoksemassa väärään suuntaan. Kutsuin sitä kerran nimeltä ja samalla huomasin sen tulevan rulla suussa kohti. Kutsusta hämääntyneenä (?) se pysähtyi hetkeksi, mutta toi sitten rullan perille asti. Piilolla se oli ottanut ja tiputtanut rullaa ja nuuskinut maata. Piilo oli sama, jossa oltiin oltu Intolle (ilman nameja tosin), kun taas kaksi ensimmäistä piiloa olivat käyttämättömiä. Täytyykin jatkossa tarkkailla, miten käytetyt ja käyttämättömät piilot vaikuttavat.

Viimeinen oli muuten ok, mutta tuotuaan rullaa muutaman metrin piilolta Tuittu jämähti tuijottamaan keskilinjalle. Odotin pakallani seisten. Tuittu odotti paikallaan seisten. Mulla petti ekana hermot ja lähdin hipsimään keskilinjaa eteenpäin, jolloin Tuittu lähti tulemaan. Voi pöhköys. Mä en yksinkertaisesti käsitä, mikä noi jumit saa aikaan... Välillä se kuitenkin tuo rullan tosi nopsaan ja varmasti, vaikka ei mua näkisikään.

Treenien jälkeen käytiin lenkillä ja suunnattiin navetalle kouluttamaan agilityä. Tai Tuittu tyytyi vain katselemaan ja keräämään kierroksia, mä yritin jotain neuvojakin jaella. Kymmenen jälkeen Sanna tuli taas Biancan kanssa touhuilemaan ja mä tein Tuitun kanssa vähän seuraamista ja jääviä. Seisomisissa Tuittu tarjosi ensin istumista, mutta se saatiin parilla toistolla korjaantumaan. Sain sen myös pysymään kääntymättä, kun jätin makupalan parin metrin päähän vahdittavaksi :) Istumiset ja maahanmenot oli hyviä. Istumiset aluksi hitaita, mutta ei jäänyt kertaakaan seisomaan, vaikka oltiin juuri tehty tosi monta seisomista. Hyvä!

Biancan agiliitelyjen (joissa se meni reippaasti aata ja pituutta ensimmäistä kertaa :) ) jälkeen käytiin vielä kunnollisella loppuverryttelyllä ja kotona oltiin taas joskus puolenyön jälkeen.