Oli eilen aika pitkä ilta. Lähdin puoli kuuden aikaan raunioille treeneihin ja menin sieltä suoraan navetalle kouluttamaan agiliitoa. Treenien jälkeen Sanna tuli Biancan kanssa touhuilemaan ja otin Tuitunkin kanssa vähän tokoa. Tehtiin vielä n. puolen tunnin loppulenkki ja olin kotona puoli yhden aikaan.

Raunioilla Tuitulla oli ihan mieletön meno päällä. Vaikuttaisikohan pelkästään se, että ei olla treenattu viikkoon mitään...? Se huiteli kasalla kamalaa kyytiä - mutta oli myös mielettömän hyvä! Otettiin kolme äijää. Ensimmäinen oli takakulman kontissa, toinen siinä samassa paikassa, jossa ilmaisu viimeksi tökki ja kolmas telineiden viereisen kasan isossa vaakaputkessa. Lähdettiin liikkeelle etukulman betoniröykkiöltä, ja vaikka etenin itse reipasta vauhtia, en ehtinyt edes kontille asti, kun Tuittu tuli jo rulla suussa. Se kiersi vähän hankalaa reittiä, mutta toi rullan kuitenkin perille asti.

Sillä viimeksi vaikealla piilolla ei ollut nyt mitään ongelmia, tosi nopea ilmaisu. Kolmatta äijää Tuittu etsi pisimmän aikaa, mutta silläkin ilmaisu ihan ongelmaton. En katsonut kelloa, mutta ei me koko touhuun varmaan kovin montaa minuuttia käytetty. Oikeasti aikaa kului lähinnä palkkauksiin ja siihen, että odotettiin seuraavan maalimiehen piiloon menoa ;)

Treenien jälkeen en viitsinyt enää ajella takaisin Hervantaan, vaan otin pikaiset tottistelut ja kävin pienellä lenkillä (Tuittu hihnassa, että liikkuisi edes hetken ravilla...). Vein aluksi Tuitun kanssa namikipon kentän päähän tarkoituksena ottaa lopuksi eteenmeno. Sitten tehtiin vähän seuraamista ja kaikki jäävät, joista maahanmenosta myös luoksetulo. Tuittu kyttäsi kipolle pääsyä ja kävi muutenkin tosi kierroksilla. Seuraaminen oli ihan kamalaa, Tuittu edisti ja poikitti ja vaikka mitä... Jäävät ja luoksetulo ihan ok. En nyt alkanut hinkkaan seuraamista, kun Tuittu ei todellakaan ollut normaalissa mielentilassaan. Loppuun sitten se eteenmeno, jossa Tuittu todellakin muisti namikipon olemassaolon. Meni aika lujaa.

Navetalla tehtiin vaan muutama ruutu ja vähän seuraamista. Muitten agiliitelyä katsellessaan Tuittu oli kerännyt vielä vähän lisää kierroksia ja seuraaminen oli edelleen kamalaa. Tein sitä sitten pitkästä aikaa hihnassa ja sainkin paikkaa vähän paremmaksi. Mulla ei vaan itsellä tahdo riittää koordinaatio hihnan kanssa sähläämiseen, kun en osaa päättää, missä kädessä pidän hihnaa ja missä nameja ja miten ehdin palkkaamaan ajoissa ja...

Biancakin oli tänään taitava :) Sanna uskaltautui yrittämään sen kanssa puomia, ensin pelkkää minipöydän päällä olevaa alastuloa. Muutaman toiston jälkeen (erinäisillä viritelmillä) koira, joka ei ikimaailmassa uskalla mennä puomille, meni täyskorkeaa puomia vapaana kuin vanha tekijä. On aina niin hieno nähdä, kun koira ylittää itsensä :)