Tänään oli Marian kouluttajakurssin viimeinen kerta. Nyt päästiin Tuitun kanssa treenaamaan ja aiheuttamaan kurssilaisille päänvaivaa. Päivän teemana olivat tiukat käänökset valssaten, perinteisesti ja takaaleikaten, persjättö sekä takaakierrot.

Aloitettiin pätkällä, jossa piti kääntää hypyillä 180 astetta valssaten. Hyppyjen välissä mentiin aa tai sen alla oleva putki. Tuittu kääntyi ekalla kerralla ihan ok, mutta vähän löysästi. Maria kiinnitti huomiota, että sen viretila ei ollut paras mahdollinen verrattuna siihen, mitä on meitä nähnyt. Itsekin huomasin, ettei Tuittu lähtenyt parhaalla draivillaan mukaan, kun en ehtinyt kummemmin valmistautua, vaan hain sen suunnilleen suoraan kentän laidalta mukaan. Ja kun Tuittu ei ole kunnolla mukana, sen kaikki tekeminen "löysistyy" ja käännökset valuvat. Tehtiin sitten vähän virittelyjä ja mentiin pari kertaa puomia, jolloin sain Tuitun paremmin hereille. Käännöksetkin paranivat, kun vain otin ajoissa haltuun ja liikuin oikeaan suuntaan. Yhdessä käännöksessä nimittäin kaarrotin tietämättäni turhan sivuun hypyltä ja sain Tuitunkin tekemään ylimääräisen mutkan.

Toinen pätkä tehtiin samoilla esteillä, mutta toisella hypyllä piti kääntää perinteisesti pyöräyttäen ja toisella tehdä tiukka takaaleikkaus ja saada koira tulemaan kahden hypyn välistä. Perinteisessä käännöksessä ei ollut mitään ihmeellistä, mutta se takaaleikkaus oli mulle tosi vieras ja vaikea. Monta kertaa piti yrittää, kun en vaan muistanut, millä kädellä piti ohjata ja miten. Menihän se sitten lopulta, mutta edelleen ohjaisin tuommoisen kohdan eri tavalla (eli hakeutuisin tavalla tai toisella eri puolelle koiraa). Tätäkin olisi kyllä hyvä treenata, jos joskus on vaikka pakko tehdä.

Viimeisellä pätkällä tehtiin sitten persjättö putkella ja muutama takaakierto. Pätkä meni meiltä ensimmäisellä kerralla hyvin, ihan pientä viilausta keksittiin tokavikalle hypylle, jolta Tuittu hakeutui vähän väärään suuntaan. Otettiin sitten uudestaan, "ihan vaan sen takia, että nähdään, oliko se tuuria". Ja eipä se enää onnistunutkaan, eli tuuria oli ;) Vaikein kohta oli takaakierrot kahdella melkein rinnakkain olevalla hypyllä, jossa uudella yrityksellä jotenkin unohdin, mitä olinkaan tekemässä. Seuraavalla kerralla kiirehdin liikaa, enkä vetänyt koiraa hyppäämään ensimmäistä takaakiertoa. Kolmannella uusintakierroksella saatiin sitten pätkä taas onnistumaan ;) Tuitun kanssa hypyt pystyi ohjaamaan ihan koiranpuoleisella kädellä tökkäämällä ja vetämällä (ja vähän kroppaa kääntämällä), kun se reagoi sen verran herkästi vartalon liikkeiseen. Muut joutuivat tekemään vähän monimutkaisemman näköisiä mitälie twistauksia, joissa kyllä meikäläisen koordinaatiokyky olisi voinut olla koetuksella...

Oli taas antoisa ja mielenkiintoinen ilta. Oman koiran kanssa treenaaminenhan tuossa jäi suht vähälle, mutta isoimman hyödyn saikin muiden seuraamisesta ja erilaisten ongelmien ratkomisesta. Ja ihan muuten vaan sain hyvän muistutuksen lämmittelyn tarpeellisuudesta. Tuolla kun sitä seisoskelua tuli paljon suhteessa juoksemiseen, niin tuntuu ihan mukavasti takareisissä... Yritin kyllä pitää huolta koiran lämmittelystä ja lämpimänä pysymisestä, joten toivottavasti se ei reväyttänyt paikkojaan kuten ohjaaja.