Oltiin tänään Juha Oreniuksen koulutuksessa. Olen kuullut paljon kehuja Juhan koulutuksista, ja pakko niihin on yhtyä. Mitään meille uutta asiaa tai uusia "jippoja" ei tullut, mutta sitäkin enemmän neuvoja, kannustusta ja tsempitystä.

Aloitettiin Tuitun kanssa ja tehtiin ensimmäinen rata yhtä kieltoa lukuunottamatta nollana. Kielto oli ihan mun huolimattomuutta, eikä siinä ollut sinänsä mitään ihmeellistä. Sen sijaan hinkattiin muutamaa muuta käännöstä. Heti aloituksessa oli 90 asteen tiukka kulma, jossa en meinannut millään kääntää tarpeeksi ajoissa ja Tuittu laskeutui hypyltä turhan kauas. Tämä oli sellainen kohta, joka pitäisi oikeastaan opettaa koirallekin paremmin, eli että se osaisi reagoida tietynlaiseen ohjaukseen tietyllä tavalla.

Kahteen muuhun kohtaan Juha pisti mut jaakottamaan. Ei tutustumisessa tullut taaskaan mieleen, että näinkin voisi tehdä... Tuittu kääntyy jaakotuksilla hyvin, joten mun pitäisi vaan muistaa treenata ja käyttää niitä. Treenattiin molempia käännöksiä pariin kertaan erikseen ja sitten otettiin vielä koko rata, joka meni nyt ilman virheitä ja ko. kohdissa paremmilla käännöksillä. Radalla sai juosta koko ajan lujaa ja kunto kyllä loppui kesken. Varsinkin, kun Tuittua ohjatessa ei saisi yhtään löysäillä, vaan sitä pitäisi viedä kunnon draivilla ja käskytyksellä. Viimeisillä esteillä ei vaan oikein tullut enää ääntä...

Aika loppui vähän kesken, mutta tehtiin lopuksi nopeasti vielä toinen pätkä (paitsi Santtu ja Hani, jotka saivat kuulemma mennä ekaa pätkää ihan tarpeeksi ;) ). Siinä jouduin uusimaan alkua pari kertaa, kun ensin Tuittu tuli renkaan väärin ja sitten tökkäisin sen väärään putken päähän. Tässä tehtiin sitten niin, että otinkin Tuitun vastaan paljon kauempaa, kahden esteen takaa, ja liikuin putkelle viennissä vain vähän taaksepäin. Ihan hyvin se noinkin tuli. Kun alku saatiin toimimaan, rata jatkui hyvin aina kepeille asti, jossa ahnehdin Tuitun pois tokavikasta välistä. Ehdin kyllä sitten ihan hyvin seuraaville esteille, vaikka autoinkin sen loppuun asti. Ja vielä onnistuin sössimään yhden kiellon jättäessäni Tuitun selän taakse. Muista katsoa koiraa! Lopulta saatiin loppuratakin pakettiin ja viimeiset esteet jaksettiin puristaa vielä kunnon loppukirillä.

Yleisesti sain neuvoksi vaan "prässätä" koiraa enemmän, käskyttää ja tsempata. Tuittu osaa mennä ja mäkin kuulemma ohjaan ihan hyvin, mutta tiukalla käskyttämisellä saan koiran pysymään paremmin mukana ja liikkumaan lujempaa. Pelkkä oma liike oikeaan suuntaan ei riitä! Tiedossahan tämäkin mulla on, tarvis vaan saada tommonen juha joka treeneihin ja kisoihin patistamaan tekemään töitä... Ja jostain vähän vähemmän rauhallinen luonne.