Tänään oli taas semmoinen päivä, kun asiat eivät vaan suju. Oltiin Katin kanssa menossa katsomaan Tepsun pentuja ennen agilitytreenejä. Aikaa bc-vauvojen paijaamiseen oli varattu mukavasti, mutta aikataulut menivät uusiksi, kun väistin Kahamäentiellä vastaantulevaa autoa muutaman sentin liikaa ja penkka imaisi bemarin jumiin. Vastaantulija auttoi työntämään, mutta ei saatu autoa liikkumaan. Kumma juttu sinänsä, kun kaksi rengasta oli upottavassa penkassa ja kaksi peililiukkaalla jäällä... Pian Katikin soitti perään ja kertoi jostain syystä ajatelleensa, että olen varmaan ajanut ojaan, kun olin myöhässä! Kahden työntäjän voimin saatiin auto liikkumaan vähän, mutta ei nousemaan. Kati soitti Peten hätiin ja erinäisten ketjujen kanssa säätämisten ja naapurinmiehen maasturin mukaantulon jälkeen auto nousi penkasta. Pentuja päästiin katsomaan kolmisen varttia myöhässä ja treeneihin päästiin vasta, kun Tero ja Santtu olivat jo rakentaneet radan (sori!).

Juu, oli ne hurjan söpöjä :)

Takeltelevasta alusta huolimatta treenit meni hyvin. Kämmäiltiin kyllä, varsinkin ekalla radalla, mutta sain mielestäni menoon oikeansuuntaista asennetta. Kurvit vedettiin tiukoiksi ja muuten tsemppasin koiraa sen minkä hengästykseltä kykenin. Ensimmäisellä yrityksellä jäin kuulemma turhaan odottelemaan käännöksissä. Seuraavalla kerralla uskalsin liikkua paremmin. Vaikein kohta tällä pätkällä oli semmoinen, että siinä oli kaksi rinnakkaista hyppyä pitkällä estevälillä. Ne hypättiin ikäänkuin uuna, niin että siellä "uun pohjalla" oli hämyeste. En saanut tätä onnistumaan valssilla, ulkopuolelta vieden joten kuten. Kepeillä tehtiin pari ahnehdusvirhettä, kun vedin Tuitun pois ennen vikaa väliä ja tökkäsin kakkosväliin. Lopussa tippui yksi rima, käänsin varmaan juuri riman päällä.

Toisella pätkällä ei ollut muuta huonoa, kuin yksi putkelle vienti. Kepit ja oma liikkeeni sai Tuitun kaarrottamaan kamalan kaukaa. Otettiin muutama putkeenlähetys ihan erikseen ja Kati palkkasi putken jälkeen. Sitten kun vaan päätin olla päästämättä Tuittua kaartamaan ja otin sen kunnolla haltuun ennen putkea edeltävää hyppyä, meni jo paremmin. Tällä radalla hoksasin jaakottaa yhdessä paikassa, ja se menikin hyvin.

Molemmilla radoilla sekä puomilta että keinulta tuli palkat. Ensin otin keinua ilman palkkaa ja parin toiston jälkeen vauhti selvästi hidastui. Kati palkkaamassa keinun päässä auttoi taas vähän. Ihan lopuksi otin pujottelun kertaalleen palkkakipon kanssa. Tuittu näytti pujottelevan tosi lujaa.

Loppuverkkojen tekeminen oli aikamoista taiteilua. Välillä sai kävelyn sijasta luistella ja tien kallistuksia piti varoa ihan tosissaan ;) Selvittin kuin ihmeen kaupalla ehjinä takaisin autoille. Mä kaaduin kerran, mutta erittäin hallitusti ja sulavasti kyljelleni. No, sillain, ettei sattunut pahemmin. Vähän vaan on käsi sen tuntuinen, että on jäänyt johonkin alle.