Treenattiin tänään aamupäivällä hakua Lahdesjärvellä. Vähän oli kyllä alkukankeutta - kirjaimellisesti - eilisen agisählyturnauksen jälkeen. Mulla on varmaan jokainen tästä kropasta löytyvä lihas kipeä, mutta kyllä ne pienellä metsässä rämpimisellä alkoivat vetreytyä...

Otin Tuitulla ihan ilmaisutreeniä. Äijiä oli kaikkiaan viisi (tai siis kaksi, jotka siirtyivät) ja kaikki olivat aika lähellä keskilinjaa, ehkä 10-20 metrissä, mutta kuitenkin lakanan alla piilossa. Tuittu oli taitava :) Se lähti tuomaan rullaa jokaiselta ukolta, vaikka itse seisoin vaan paikallani. Lähdin liikkumaan vasta, kun Tuittu liikkui keskilinjalle päin, ja sillä sain sen korjaamaan suunnan oikeaksi.

Se, mitä oli tarkoituskin treenata, meni siis loistavasti. Muuten tuli vaan jotain pieniä kauneusvirheitä. Ekalla pistolla Tuittu meni ensin pitkäksi ja teki ihan hyvän tyhjän. Toisella lähetyksellä vähän eri paikasta maalimiehen tuoksut osuivat paremmin nenään, ukko löytyi ja ilmaisussa ei siis mitään ongelmia. Kolmannella ukolla Tuittu pysähtyi rullan otettuaan hetkeksi katsomaan minua, mutta kun en tehnyt mitään, se lähti tuomaan rullaa. Muilla se ei oikeastaan empinyt, mutta luulen, että sai kuitenkin tukea siitä, että näki minut (vaikken siis liikkunut).

Samaisella kolmannella Tuitulle meinasi iskeä paniikki näytölle mennessä. Se lähti näytölle vähän eri kautta, eikä meinannut löytää maalimiestä! Se jäi pyörimään paikalleen muutamaa metriä liian aikaisin ja alkoi jo näyttää vähän epäluuloiselta... "Ihan varmasti se oli jossain tässä, mihin mun maalimies on viety...?!" No, aika pian piilo löytyi, eikä mun tarvinnut edes auttaa. En tosin edes tiedä, miten tuommoisessa tilanteessa pitäisi toimia, kun ei ole ennen sattunut.

Nyt sitten huilaillaan ja keräillään voimia illan agilitystarttiin. Tarvii varmaan lähteä paikalla todella hyvissä ajoin, että ehdin lämmitellä jäseneni juoksukuntoon. Kylmiltään kun yrittää lähteä liikkeelle, niin kävelykin tekee vähän tiukkaa... Mutta ompahan selitykset valmiina, jos kisat menee päin mäntyä ;)