Taas jokakeskiviikkoiset liidot. Meitä oli treenaamassa vain Kati, Tero ja minä, eikä kukaan ollut ottanut mitään rataa mukaan (viimeksi jäi koulutusvuoro sopimatta). Improvisoitiin siinä sitten yksissä tuumin jonkunlainen kyhäelmä ja juostiin kolme lyhyttä pätkää. Ajatuksena oli tehdä vaihteeksi jotain helppoa ja vauhdikasta, mutta niin vain jo toiselle pätkälle eksyi jotain ihme kieputusta... ;) Vauhdikasta kyllä oli, läkähdytti.

Tuitussa ei näkynyt häivähdystäkään mistään paineistuksista, se huiteli menemään ihan omana itsemään. Svanten mennessä jouduin jopa laittamaan sen kiinni, kun ei se enää pysynytkään "omassa nurkassaan". Radalla se kulki ihan hyvää vauhtia ja jaksoi toistoja. Niitä tuli, sillä keskityin itse jotenkin tosi huonosti, enkä edes yrittänyt kunnolla. Joka pätkällä tuli jotain pientä.

Toisella radalla vaikeinta oli yhdelle putkelle irtoaminen. Putki oli aan alla ja ajauduin aina liikaa Tuitun edelle, jolloin jouduin kiertämään hankalasti aata, ja jolloin Tuittu ei irronnut putkeen. En tiedä, sainko lopulta ohjausta paremmaksi vai oppiko Tuittu vaan radan ulkoa, mutta menihän se. Kepeillä Tuittu kesti hienosti vähän sivusuunnassa irtoamista, vaikka olin vasemmalla. Tätä vahvistin vielä erikseen ottamalla pari kertaa pelkkää pujottelua palkan ollessa keppien päässä. Tällä radalla oli myös aika haastava aalle vienti, mutta se onnistui yllättävänkin hyvin semmoisella ulkokautta "viskaisulla".

Viimeisellä pätkällä sain hinkata jälleen kerran välistävetoa. Mikähän siinä onkin niin vaikeaa? Kohdassa oli vähän kiire seuraavalle hypylle, jolloin en kääntänyt Tuittua kunnolla ja se teki kamalia kaarroksia. Vähän tiukemmalla käskytyksellä ja vastaisen käden käytöllä Tuittu kuitenkin kääntyi hienosti, vaikka pidinkin etäisyyttä. Tiukan keppikulman Tuittu hanskasi hienosti. Pujotteluissa ei muutenkaan ollut tänään mitään häikkää.

Kaikilla radoilla oli myös sarjaeste, jota ei ollakaan treenattu ikuisuuksiin. Aluksi Tuittu tiputti pari rimaa (vedätin), mutta muisti sitten homman nimen ja loikki sarjan ongelmitta. Sarja oli aina loppusuoralla ja Kati oli kipon kanssa palkkaamassa. Myös okseria mentiin ja siinäkin kolisi ja tippui pari kertaa. Selkeästi okserilla piti ohjata paremmin.

Lopuksi otin kentän toisessa päässä muutaman ruutuunmenon, palkka valmiina kipossa (ekojen jälkeen kippo vähän piilotettuna). Kerran lähetin tyhjälle kipolle ja yritin pysäyttää seisomaan, mutta Tuittu meni sitkeästi istumaan. Pitää treenata seisomista erikseen, se on jostain syystä vähän hukassa. Muuten hyvät virittelyt ja lähetykset. Ennen viimeistä otin vähän seuraamista, mutta Tuittu ei hämääntynyt, vaan muisti hyvin ruudun paikan. Kyttäsikin sitä vähän seuraamisen aikana.