Käytiin navetalla liitelytreeneissä. Tehtiin kaksi rataa, joilla kaikennäköistä kieputusta ja erikoisia linjoja. Ekalla Tuittu jäi kesken keppien haistelemaan lattiaa, muuten mentiin periaatteessa nollalla läpi. Haistelusta huomautin aika selväsanaisesti ja uudella yrityksellä Tuittu keskittyi oikeisiin asioihin. Alku otettiin myös uudestaan, kun ekalla kerralla se meni vähän epämääräisesti.
Toisella pätkällä sählättiin enemmän, lähinnä yhdessä takaaleikkauskuviossa ja sen jälkeisellä putkella. En oikein meinannut saada takaaleikkauksissa ajoitusta kohdalleen, kun ensin käänsin liian vähän, sitten liikaa ja sitten Tuittu jo vähän ennakoi. Putki oli uuna ja ohjasin Tuitun vasempaan päähän niin, että jatkoin itse vasemmalta ohi tarkoituksena ottaa Tuittu sieltä ulkokautta vastaan. Hankala selittää, mutta kumminkin. Vaikka olin itse jo lähetettäessä siellä vasemmalla ja pidin ääntä Tuitun ollessa putkessa, se kääntyi monta kertaa putkensuulta oikealle, eli sisäpuolelle. Ilmeisesti niin vakiintunut suunta, että siitä on vaikea päästä eroon ;) Mutta näitäkin olisi hyvä treenata, ei sitä tiedä, vaikka joskus tulisi kisoissa eteen.
Samalla reissulla haettiin Svante-serkku meille hoitoon perheensä lomaillessa Ylläksellä. Tuitulla on siis tiedossa onnenpäivät, Svante kun on sen maailman paras kaveri. Harmi vaan, ettei Svante tahdo oikein enää intoutua riehumaan. Sitkeästi Tuittu silti jaksaa yrittää väijymisiä, vaanimisia ja yllätyshyökkäyksiä. Svante on vähän ihmetellyt tätä lähiö- ja kerrostaloelämää. Se oli suorastaan liikuttavan yllättynyt kuultuaan ensimmäisen kerran naapurien ääniä ;) Ei se vieläkään taida ymmärtää, mistä äänet tulevat, mutta ei viitsi antaa niiden häiritäkään.
Kommentit