Eilen liideltiin Eurotallilla parin viikon tauon jälkeen. Tommi piti treenit ja oli jättänyt koirat kotiin. Hani oli paikalla, ja sitä Tuitun piti kyttäillä ja muka pelätä. Selkeää edistystä tapahtui kuitenkin tälläkin kertaa!

Tehtiin kaksi rataa. Molemmilla oli ongelmia sisäänkäynnin päädyssä, varsinkin lähdöissä. Mutta kun päästiin liikkeelle, Tuittu kulki. Ja se kulki lujaa, irtosi, eikä luimuillut yhtään! Pystyin korjailemaan virheitäkin ilman mitään paniikkihäiriöitä, tosin en tehnyt niistä mitään numeroa. Hauskanpitotavoitteella mentiin.

Ekalla pätkällä yksi puominjälkeinen kohta osoittautui kovin haastavaksi. Tuitun olisi pitänyt hypätä suoraan _sitä_ nurkkaa kohti, mutta se luikki karkuun eikä antanut kiinni. Tilanteen pelastivat ihana Kati ja vastustamaton namikippo, joiden turvin lukkotilanne ratkaistiin. Saatiin Tuittu hyppäämään, jonka jälkeen rata sujui taas kunnon draivilla. Tuo nimenomainen hyppy tuntui nostavan pienen itseluottamusta kerralla monta tasoa :) Samalla radalla kokeilin myös yhtä "ei olisi tullut mieleenkään" -ohjausta, eli lähetin Tuitun hypylle ja kiersin itse viereisen aan toiselta puolelta. Yllättävän helposti se sinne irtosi ja kääntyi hypyn jälkeen hyvin yhdestä houkutusaidasta huolimatta.

Toisella radalla vaikeaa oli oikeastaan vain aloitus, jossa koira piti jättää sen kamalan hypyn taakse. Saatiin sekin jotenkin onnistumaan ja muuten rata sujui ihan hyvällä mielellä. Yhdessä kohdassa kokeilin sekä takaaleikkausta että valssia, joista jälkimmäinen oli ensisijainen suunnitelmani ja onnistui tällä kertaa paremmin. Tiukille kyllä meni ajoitus. Puomilla oli taas namikipot, kontaktit hyvät.

Luimuilua esiintyi taas myös maneesin toisessa päässä, jossa en saanut edelleenkään Tuittua seuraamaan siinä tietyssä paikassa ja tiettyyn suuntaan... Muuten se oli varsin vapautunut ja juoksenteli superihanan Svanten kanssa. Huomaa muuten hyvin, miten Tuittu hakee ja saa tukea serkkupojasta. Kun se omaa vuoroa odotellessa oli taas vähän häntä koipien välissä ja bongasi yhtäkkiä Svanten makaamassa muutaman metrin päässä, koko koira melkein räjähti käsiin. Se syöksyi Svanten luokse yhtenä mustana mutkana, pyöri sen jaloissa, eikä tiennyt miten päin olisi :) Svantea moinen imartelu tuntui vähän ällöttävän, mutta man´s got to do what man´s got to do.