Eilen liideltiin taas Eurotallilla. Hani ja Tommin koirat eivät olleet tällä kertaa mukana, mikä sopi tähän Tuitun tilanteeseen erinomaisesti. Päästiin treenaamaan rauhallisessa ja hiljaisessa ympäristössä - siinä lepäsi omakin mieli! Ja Tuittu oli taas ihan oma itsensä, karkaili kerjäämään Katilta nameja, näykkäisi mulle reiän peukaloon (tuli vaan vähän verta) ja muuta sellaista :) Treenit sinänsä menivät vähän miten menivät, mutta pääasia, että Tuitulla oli hauskaa. Tais olla muillakin...

Ensimmäinen rata meni vielä ihan ok. Yhdestä putkesta vedin Tuitun ohi, mutta muuten tehtiin ensimmäinen pätkä puhtaasti. Yhteen kohtaan Santtu neuvoi ohjauskuvion, joka ei tullut itselleni mieleenkään, jota epäilin ennen kokeilemista, mutta joka toimi paremmin kuin omani.

Toisella pätkällä takerruttiin semmoiseen pujottelun ja kolmen hypyn kohtaan, jossa kokeilin kolmea eri variaatiota, kutakin aika monta kertaa... Tai itse asiassa se viimeinen (jota en itse suunnitellut) taisi onnistua kerrasta! Multa katosi ote ja keskittyminen niin totaalisesti, että edes siitä kuvion aloittavasta pujottelusta ei tullut enää mitään. Tuittu oikoi viimeistä väliä, kerran lopetin itse pujottelun kesken, kun unohdin irrota sivusuunnassa (näinhän se koira saadaan aina pujottelemaan loppuun asti...) ja kerran keskeytin ohjaamisen, kun luulin Tuitun pujotelleen väärin (vaikka se meni ihan oikein). Saatinhan me se sitten menemään, mutta aika epätoivoista oli. Mua tosin vaan nauratti, olin niin hyvällä tuulella Tuitun normaalista tekemisen meningistä.

Kolmanneksi tehtiin vielä ihan lyhyt, muttei helppo pätkä. Sille lähtiessä Tuittu sai jonkun pöhköyskohtauksen ja jouduin hetken metsästämään sitä maneesin perukoilta. Ekana tuli mieleen, että se sai jonkun flash backin inhottavasta lähtöpaikasta, johon ei halunnut jäädä. En tiedä, aika kaukaa haettua. Joka tapauksessa, kun lopulta päästiin alkuun, Tuittu liikkui ja toimi taas ihan normaalisti. Tällä pätkällä vaikein oli yhden hypyn kieputus, jonka ohjasin mulle aika vieraalla tavalla. Vaati siis muutaman toiston, että sain pidettyä itseni edes jotenkin oikein päin.

Muutenkin radoilla oli hypyillä pyörityksiä, joita jotenkin vierastan, ja joita on siis tosi hyvä treenata. Ihan kivasti sain Tuitun pyörimään, kun vain pysyin itse liikkeessä. Puomilla oli taas palkat odottamassa, tai itse asiassa Kati laittoi ne Tuitun juostessa puomia. Tällä saatiin taas tosi hyvät kontaktit.