Onneksi taitavat pelastuskoiran alut olivat jälleen mukana, eikä kenenkään tarvinnut jäädä betonirumpuun asumaan. Sään puolesta treenit olivat varsin mielenkiintoiset. Reilun tunnin aikana sää ehti muuttua vesisateesta melkein kirkkaan taivaan kautta lumipyryksi. Suomen talvi ei petä koskaan.

Mutta asiaan. Tuittu otettiin ekaksi ja sille laitettiin kolme ukkoa takakasalle, kaikki tosin edelleen yksitellen. Lähetin kopilta kohti ensimmäistä piiloa, mutta Tuittu kävi juoksemassa ja kiipeilemässä ensin isoimmat höyryt pois... Oikea suuntakin löytyi ihan omatoimisesti ja ukkokin pian, vaikka reitin valinta meinasi tuottaa ongelmia. Hieman toista kautta kiertämällä maalimiehelle olisi päässyt lähes tasamaata, mutta Tuitun piti tietenkin valita se "läpi harmaan kiven" -versio. Ilmaisussa ei ollut mitään ongelmaa - Tuittu otti ja lähti tuomaan rullaa tosi nopeasti.

Toinen ukko oli yhden betoniputken suulla ja se löytyikin jo ihan näppärästi. Tuittu oli ottanut rullan heti, mutta kävi syvemmällä putkessa tekemässä kunniakierroksen, pudotti rullan, mutta nosti sen itse ja lähti tuomaan. Hmph.

Viimeinen oli toisen putken suulla aidan vierustalla. Sinne mentiin lujaa ja ilman suurempia kiemuroita. Tällä myös ilmaisu oli just eikä melkein, ei mitään epäröintejä.