Taas tämmöinen kevyt lauantaipäivä - yhdeksitoista hakutreeneihin ja sieltä kaupan kautta kolmeksi agilitytreeneihin. Kotona taas viiden aikaan, eikä illaksi kaipaa erityisiä aktiviteetteja.

Hakua treenattiin Hopeatien alueella, tosi avoimessa ja helppokulkuisessa maastossa. Ilmeisesti tuo avoimuus oli koirille jopa haastavaa, sillä useampikin kohtasi vähän vaikeuksia maalimiesten paikantamisessa. Varsinkin vasemmalla puolella alueen reunassa menevä lenkkipolku tuntui vetävän neniä puoleensa. Tuitullakaan etsimisestä ei meinannut tulla mitään. Treenattiin taas ilmaisuja, mutta ehkäpä tuohon etsintäpuoleen ja pistojen suoruuteenkin pitäisi välillä kiinnittää huomiota...

Eka ukko oli vasemmassa etukulmassa. Siitä Tuittu huitaisi oikealta puolelta ohi ja kävi juoksemassa puoli metsää. Tuli takaisin toistuvista kutsuista... Lähetin uudestaan vähän eri kohdasta, jolloin ukko löytyi aika suoralla pistolla. Ilmaisu oli ihan nappisuoritus. Tuittu otti rullan oikein voimalla ja lähti heti tuomaan.

Toinen oli oikealla, myös täydessä matkassa. Sekin löytyi vasta erinäisten mutkittelujen kautta (Tuittu kääntyi väkisin aluetta eteenpäin). Rullan Tuittu oli ottanut heti, mutta jäi vähän pyörimään maalimiehen syliin (?!) ja lähti tuomaan ilmeisesti vasta, kun näki minun liikkuvan. Höh.

Kolmaskin vielä täydessä matkassa. En edes muista, oliko tässä etsimisessä jotain hässäkkää, mutta ilmaisu ei mennyt ihan putkeen. Syykin selvisi: samalla piilolla edellinen koira oli syönyt kissanruokaa laakeasta kiposta... ja senhän tietää tasan tarkkaan, kiinnostaako Tuittua sellaisessa tilanteessa joku hikinen rulla. Se siis pyöri piilolla nenä maassa ja ehdin itse liikkua jo ihan lähelle. Käskytin Tuittua tuomaan, jolloin saatiin ilmaisu edes periaatteessa suoritettua.

Neljäs ja viimeinen ukko oli sitten helpotuksen vuoksi vähän lähempänä. Sillä kaikki sujuikin ihan nappiin. Ekalla ja neljännellä maalimiehenä oli Pia, jolla ilmeisesti on joku magic touch noiden ilmaisujen kanssa... Vaikka Pia itse epäili, että Tuittu ei vaan viihdy hänen seurassaan ;)

Agilityä treenattiin tänään omatoimisesti ilman Irmaa. Joku ystävällinen sielu oli purkanut radalta puomin ja ison osan muista esteistä, joten tehtiin pelkkiä hyppyratoja. Terhi näytti kolme pätkää, joita olivat edellisen ryhmän kanssa tehneet. Tuitun kanssa niillä ei ollut hankaluuksia, vaan juostiin oikeastaan kaikki nollalla läpi. Ensimmäisen otin kahdella eri tavalla, ensin vähän joka välissä valssaten ja sitten enemmän takaa leikaten. Tällä kertaa valssaukset tuntuivat toimivimmilta. Toisen pätkän aloitin kerran uudestaan, kun ensimmäiset kaarrokset pääsivät levähtämään, mutta muuten kulki ihan kivasti.

Hyppelyjen lisäksi otin ihan yksittäin pujottelua, puomia ja aata. Kepeillä laitoin palkan odottamaan ja irtosin / jättäydyin jälkeen. Lisäksi treenattiin vähän tiukkoja aloituskulmia ja leikkauksia. Puomilla oli myös kippo valmiina. Kontaktit oli hyvät ja nopeat, ja pystyin itse liikkumaan vaikka missä, mutta muutaman kerran Tuittu lähti kontaktilta omin luvin. Pistin sen aina takaisin ja olin erityisen tarkka luvan kanssa. Aatakin otettiin muutama kerta kädestä palkaten ja pari kertaa ihan vaan vedättäen. Kerran Tuittu teki pienen loikan yrittäessään singota läheiselle puomille (siitä huomautin), mutta muuten nätit alas asti juostut kontaktit.