Eilen aamulla oli tarkoitus ottaa pienet hakutreenit Tulotien päässä. Reilu kolme tuntia saatiin kuitenkin kulumaan, ja hakuilujen jälkeen ehdin juuri käydä kotona syömässä ja vaihtamassa kamppeet ennen agilitytreeneihin lähtöä... Tästä teholauantaista alkaa selvästi muodostua tapa.

Tuitulle otettii neljä ukkoa, joista kaksi ensimmäistä hajumielikuvia suorilla palkoilla ja jälkimmäiset valmiina ilmaisuina. Haettiin ensin vasen etukulma, jossa Tuittu kyllä bongasi Katin, mutta pistolle lähetettäessä ei vahingossakaan lähtenyt oikeaan suuntaan. Hain hajun uudestaan ja lähetin lähempää, mutta Tuittu tuntui vaan välttelevän piilolle menoa :( Meni ilmeisesti pieni pää vähän sekaisin, kun tehtiin ihan outoja juttuja... Varsin onnessaan se kuitenkin oli, kun "uskaltautui" Katin löytämään.

Seuraavalla päätettiin kokeilla semmoista, että maalimies rapistelee Tuitun namikippoa, kun haetaan hajua. Liekö siten miten tuulesta temmattu ajatus, mutta se toimi ja Tuittu sinkosi lähetyksestä suoraan piilolle. Kun kerran oli joku syy mennä sinne ;)

Kaksi viimeistä olivat sitten ihan kamalia. Tuittu juoksenteli missä sattuu, ei oikein irronnutkaan, vaan pysähteli kesken kaiken katsomaan minua kysyvästi. Kolmas löytyi jotenkuten. Rullan kanssa piti taas ihmetellä, ja Tuittu lähti tuomaan sitä vasta, kun näki minun liikkuvan. Viimeistä äijää haettiinkin kauan. Tuittu pyöri oikealla suunnalla, mutta ei vaan löytänyt. Luulen kyllä, että yrityskään ei ollut paras mahdollinen. Olin ihan varma, että Tuittu olisi jo käynyt maalimiehellä, mutta pudottanut rullan tms. Ei kuitenkaan ollut, ja kun maalimies _vihdoin_ löytyi, ilmaisu oli ihan ok. Omasta liikkumisestani Tuittu kyllä nytkin haki tukea.

Seuraavalla kerralla tehdään ainakin joku ihan lyhyt ja kiva motivaatiota nostattava treeni. Jatkossa pidetään varmaan suorat palkat ja ilmaisut erillään. Olen aikaisemminkin huomioinut, että Tuitulle sopii ilmaisujen treenaminen melko järjestelmällisesti. Niiden varmuus tuntuu kärsivän heti, kun pakkaa sotketaan. Vaikka ilmaisuja on treenattu jo tosi kauan, ne tarvitsevat aina vaan lisää vahvistamista. Vaikka onkin niin vaikea käsittää, miten joku voi olla niin vaikeaa ;)

Agilitytreeneissä olin aika puhti pois. Tuittukaan ei tuntunut olevan täysissä voimissaan, vaikka se olikin saanut nukkua autossa monta tuntia, onnekas possu. Tehtiin kaksi ihan hauskaa rataa, joiden opetteleminen oli jo haaste sinänsä. Ensimmäisellä pätkällä töksähdettiin muutamaan virheeseen ja yhdellä putkella (jossa oli jotain ihanaa hajua) Tuittu teki hetkelliset jumit. Nenä ei meinannut millään irrota lattiasta. Saatiin ihan hyviäkin pätkiä ja ne virheetkin olivat lähinnä huolimattomuutta. Kepeille ohjasin vähän eri tavalla. Lähetin Tuitun keppien takana olevaan putkeen ja liikuin itse keppien toista puolta "väärään suuntaan" keppien alkuun vetämään kädellä Tuitun oikeaan väliin. Ensimmäinen kerta ei onnistunut, mutta toisella sain vedettyä Tuitun putkelta suoraan ykkösväliin.

Toinen pätkä meni jo paremmin, joskin tuli siinäkin jotain pientä häikkää. Tällä radalla Tuittu meni tosi hienosti kepeille ja kesti tiukan takaaleikkauksen. Ei ole mennyt harjoittelu tässäkään asiassa hukkaan! :) Yhden vauhtisuoran jälkeinen käännös venähti aluksi pitkäksi, mutta kun muistin herätellä Tuitun ennen suoran viimeistä hyppyä, se kääntyi tosi tiukasti.

Lopuksi otin muutaman kerran pelkkää puomia, sitä kun ei radoilla ollut. Kontaktilla normaalisti namikippo, jolle Tuittu tuntui juoksevan aika lailla samaa vauhtia, olin itse sitten edellä, jäljessä tai melkein toisella puolella kenttää. Kerran piti huomauttaa, kun Tuittu lähti kontaktilta namit syötyään. Muuten se malttoi odottaa lupaa, vaikka olin itse kaukanakin.