Tänään kipaistiin Katin kanssa Seinäjoella agilitykisoissa. Oli taas niitä reissuja sarjassamme sitä-ihmettelee-miksi-tekee-jotain-näin-järjetöntä-ja-silti-on-hauskaa-ja-sama-juttu-seuraavalla-kerralla. Aamuyöllä matkaan kamalassa säässä, kolme spurttia, kilometrikaupalla kävelyä ja pitkän päivän jälkeen kotimatka toisen ääripään kamalassa säässä. Ja minä siis maksan tästä!
Mutta oli meillä kivaa :) Vähän jäi harmittamaan, kun triplanolla oli tosi lähellä ja yksi nollavoittokin vain n. neljän kymmenyksen päässä. Mutta saatiin kuitenkin kaksi nollaa ja suorastaan megalomaaniset palkinnot (tai ainakin hyvät naurut...). Aamu alkoi _taas_ vähän jähmeästi ja ajatuksetkin olivat ehkä vielä jännittävässä ajomatkassa. Minna Väyrysen radalla ei ollut mitään teknisesti kovin vaativaa, mutta vähän semmoista inhottavaa väkisin vääntämistä ja pakkovalssaamista. Oma ohjaukseni meni vähän varmisteluksi, tai siltä se ainakin tuntui. Tehtiin kuitenkin muuten puhdas rata, mutta yhdellä hypyllä Tuitulle sattui pieni työtapaturma. Itse näin sen vasta keräilevän riman päällä, mutta katsomosta käsin Tuittu oli näyttänyt liukastuneen. Kati sanoi, että ihan kuin sillä olisi ponnistaessa mennyt takajalat alta. Alusta oli kyllä aika kova, eli paljon mahdollista. Kävi mitä kävi, rima tuli alas ja tuloksiin ilmestyi vitonen luokan (onneksi vasta) toiseksi nopeimmalla ajalla. Puomin Tuittu tuli tosi hallitusti alas asti, en pysäyttänyt.
Toisen agilityradan tuomaroi Minna Jokisaari. Siinäkin oli jonkun verran kieputusta ja tutustumisen jälkeen mulle jäi vielä vähän epävarma olo. Mietin ehkä liikaa yhtä kohtaa ja kokonaisuus jäi vähän heikoksi. Mutta niillä tiedoilla mentiin... Alku meni hienosti, sain Tuitun kääntymään yhdessä tiukassa kohdassa ihan siivekettä nuollen. Puomin kontaktin Tuittu tuli alas asti, mutta livisti sen verran, että ohjaus vähän myöhästyi ja Tuittu ehti pyöriä ympyrää ennen kuin löysi oikean suunnan kepeille. Myös yhdessä toisessa kohtaa meinasi olla kartta hukassa, mutta sain Tuitun ihan oikeille esteille oikeassa järjestyksessä. Tältä radalta siis nolla ja 3. sija. Eroa ekaan (Mimmi) muistaakseni kolmisen sekuntia.
Jokisaaren hyppäri olikin pitkien agilityratojen vastapainoksi lyhyt ja nopea. Pari jännempää kohtaa, mutta muuten ihan hauska juosta. Tai itse asiassa ne jännät kohdatkin menivät meiltä ihan näppärästi. Alkukiemuroissa en saanut nuotteja ihan kohdalleen ja pari kaarrosta meni pitkiksi. Muuten hyvä rata, vaikka vauhti ei tuntunut parhaalta mahdolliselta. Ainakin ehdin muutamassa kohdassa hoputtamaan Tuittua. Sijoituttiin toisiksi ja hävittiin voittajalle se jo mainittu n. 40 sadasosaa.
Laskeskelin tässä samalla 3-luokassa saamiamme 0-sijoituksia. Voittoja on edelleen vain se yksi, mutta 2- ja 3-sijoja molempia yhdeksän. Voiskohan niiden sijoitusten jakautuminen olla vaikka vähän tasaisempaa? ;)
Tänä vuonna ei ainakaan ehditä tilastoja kaunistella, edessä kun on vain vuoden viimeinen startti 9.12. ja sen jälkeen talviloma!
Kommentit