Tänään meni agilitytreenit niin perseelleen ettei ole varmasti ikinä mennyt. Tuittu on ollut muutamana kertana tuolla Eurotallilla vähän hissukka, ei radalla, vaan rataa rakentaessa kun koirat ovat hilluneet vapaana. Ilmeisesti sitä on häirinnyt toisten haukkuminen ja Inton rieukkuminen ja se on kyhjötellyt mieluummin jossain nurkassa. Ja ilmeisesti Hanin viimekertainen pölläytys (vaikkei mikään iso juttu ollutkaan) oli viimeinen niitti, sillä tänään Tuittu paineistui aivan älyttömästi ja meni ihan toimintakyvyttömäksi. Ei varsinaisesti normaalia käytöstä tuolta koiralta, joten olin aika ihmeissäni ja hermoissani.

Tuittu selkeästi vältteli nimenomaan Hania, joskin sitä tuntui häiritsevän myös kroaattien haukkuminen. Ensimmäisellä radalla se luikki vain häntä koipien välissä pakoon eikä suostunut liikkumaan varsinkaan "Hanin nurkkaa" kohti. Sain sen joten kuten tekemään muutamia esteitä, että pääsin palkkaamaan hetkellisestä reipastumisesta. En alkanut hössöttää, vaan yritin olla määrätietoinen ja kielsinkin luimuilusta. Tehtiin odotteluajalla kentän toisessa päässä vähän seuraamista ja luoksetuloakin, niissä Tuittu oli ihan ok. Koitin seuruuttaa sitä takaisin, mutta aina jossain vaiheessa Hania lähestyttäessä se luikki karkuun. Lopulta mun oli pakko kiertää kenttä toista kautta.

Toisella radalla oli vaikeuksia erityisesti yhdellä putkella, jonne Tuittu ei olisi millään mennyt ja josta se kääntyi jatkuvasti pois. Olin päättänyt jo ennen rataa, että mennään se läpi vaikka koiraa kantamalla ja Tuitun hissutellessa käskytin sitä vaan tiukasti jatkamaan. Saatiin putkellakin pari onnistumista ja muulla radalla ihan hyvää pätkää. Ei Tuittu normaali ollut, mutta selvästi jo vapautuneempi. Jos olisin fiksu, olisin lopettanut treenit tähän.

Mutta ei, koska luulin tilanteen helpottuneen, otettiin vielä viimeinen pätkä. Siinä homma meni ihan yli, kun yritin jättää Tuittua lähtöön. Se luikki radan reunalle esteiden taakse piiloon viimeistään siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt lähteä liikkeelle. Hain sen takaisin ja istutin uudestaan lähtöön n. miljoona kertaa. Hermostuin itse jo melko tosissani, kun en halunnut antaa tuommoiselle käytökselle periksi, vaan kertoa Tuitulle, että hommat pystytään tekemään ja tehdään kaikesta huolimatta. Koska homma ei kuitenkaan edistynyt ja koira oli ihan lukossa, oli pakko luovuttaa. Aloitin radan parin esteen päästä lennosta ja ensimmäisen jähmeän hypyn jälkeen Tuittu lähtikin ihan vauhdilla liikkeelle. Mentiin vähän helpotettu versio, enkä todellakaan takertunut virheisiin. Tuittu juoksi jopa loppusuoran, joka päättyi epäonnen lähtöpaikkaan. Edelleen harmittelin, etten saanut lähtötilannetta korjattua, mutta tässä tilanteessa radan sujuminen oli edes hyvä lopetus.

Nämä olivat viimeiset treenit Eurotallilla ennen Tuitun talvitaukoa. Todella p....a maku jäi suuhun, mutta ei kai tässä voi kun toivoa, että Tuittu unohtaa traumansa tauon aikana ja ensi vuosi lähtee sujumaan normaalisti. Jos jotain positiivista pitää keksiä, niin olen lähes 100-varma, että ongelma koskee vain kyseistä paikkaa eikä vaikuta esim. kisatilanteessa. Niin että kop kop vaan.