Eilen palattiin rauniotreenien pariin keväästä jatkuneen tauon jälkeen. En tiennyt yhtään, mitä odottaa, keväällä kun takuttiin ilmaisujen kanssa todella paljon. Mutta Tuittu oli ihan super!

Oltiin takakasalla, lähetin takakopilta. Ensimmäinen ukko oli oikean puolen röykkiöiden reunalla helpossa piilossa. Seuraava maalimies oli jo alueella valmiina menossa omaan piiloonsa ja manasin mielessäni itseni, kun en viitsinyt pyytää sitä pois. Tuitun kanssa ei ole varsinaisesti treenattu häiriöhenkilöitä, joten olin melko varma sen olevan liikaa Tuitulle ilmaisuharjoituksessa... Sinnehän se ensin juoksikin, hyörähti maalimiehen ympärille ja jäi viereen seisomaan katsoen minua kysyvästi. Moitin itseäni, mutta en tehnyt mitään - ja pian Tuittu jatkoi etsimistä :) Oikea ukkokin löytyi pian. Tuittu oli hetken pyörinyt ympärillä ja tökkinyt maalimiestä, mutta otti sitten rullan. Ja lähti viemään sitä väärään suuntaan... Ehdin miettiä, mitä tekisin ja olin juuri kutsumassa Tuittua pois, kun se lähtikin tulemaan kohti, rulla suussa! Rulla tuli perille asti ja näytölle mentiin lujaa. Hienoa Tuittu! Olin todella tyytyväinen, että häslingistä huolimatta se osasi ratkaista tilanteen ihan itse.

Se toinen ukko oli sitten vähän matkan päässä putken suulla. Löytyi lähes suorilta ja ilmaisu oli todella nopea ja varma. Tähän oli loistava lopettaa syksyn ensimmäiset treenit :)

Raunioilla rämpimisen jälkeen, polvet kuraisina, lähdin navetalle vetämään agilitytreenejä. (Välissä ehdin käydä kaupassakin, vaikka vähän kyllä hävetti.) Tunnin jälkeen Tuittu sai mut vakuutettua, että "nyt sitten kyllä tehdään jotain!!!" ja mentiin muutaman kerran keppejä ja kerran puomi. Puomilla tosi nopea ja hyvä kontakti. Osaakohan se kontaktit nyt sitten vaan navetalla...? Tai sitten kierroksien kerääminen muita katsellessa auttaa.