Eilen taas raunioilla. Odotukset olivat positiiviset hienosti onnistuneiden viime treenien jälkeen, mutta taas pudottiin kovaa ja korkealta.

Treenattiin nyt etukasalla. Lähetin takakopilta ja lähdin kulkemaan aidan vierustaa. Tuittu löysi ekan ukon helposti, se olikin helpossa paikassa heti lähellä olevassa putkessa. Tuittu otti rullan vauhdilla, mutta lähti haahuilemaan sen kanssa :( Rulla ehti hukkuakin johonkin. Lähetin uudestaan, jolloin ilmaisu oli hyvä.

Toinen ukko oli tunnelin suulla. Sekin löytyi helposti (mikä siis oli tarkoituskin), mutta taas lähdettiin rullan kanssa johonkin ihan muualle. Uusi lähetys: Tuittu otti vararullan ja lähti sen kanssa syvemmälle putkeen... Otin koiran sivulle, vein maalimiehelle kolmannen rullan ja otettiin kolmas lähetys ihan perin metrin päästä piilosta. Nyt ilmaisu oli hyvä, Tuittu toi rullan empimättä.

Viimeinen ukko oli alakasalla avoimessa roskiksessa. Ennen löytymistä piti hetki juoksennella. Tuittu otti rullan ja jäi taas piilolle pyörimään. Nyt en jaksanut enää säätää, joten sanoin sille rauhallisella äänellä "tuo vaan". Pienellä auttamisella Tuittu lähti heti tuomaan rullaa. Pointti kun nyt vaan on se, että sen pitäisi toimia ilman sitä pientäkään auttamista.

Onneksi ryhmässämme on myös taitavia koiria. Kuten se, joka omalla ukkojen etsimisvuorollaan bongasi ja nouti Tuitun hukkaaman rullan pienestä kolosta, johon se oli tippunut! On tuo koiran nenä vaan ihme peli :)