Tänään kisattiin Vantaan Energia-areenalla kv-kisassa. Tuomarikin oli ulkomaalainen, Ton van de Laar Alankomaista. Mikäs siinä kisatessa, lämpimässä sisähallissa, Serti-matolla, pohjoismaiden maajoukkuedustajien seassa, lähes katsomontäyden yleisön edessä... No, ehkä vähän tuntui ulkopuoliselta, jos jäi oikein asiaa miettimään ;)

Ensimmäinen rata lähti taas vähän puolivillaisesti. Radalla oli hankalia kohtia, joiden onnistumiseen en ihan täysin luottanut... Pakka hajosi kuitenkin jo ennen niitä, kun Tuittu päätti mennä putkeen. Ohjasin kohdan varmasti huonosti, mutta kyllä kuuliaisempi koira olisi voinut kolmannen "täällä!"-karjaisun jälkeen vilkaista taaksensa, että olikohan tämä suunta nyt varmasti ihan oikea. Vähän lohdutti edes se, että upposi sinne samaan putkeen muutama huippukoirakin ;) Hyllyn jälkeen en saanut enää lankoja käsiin, vaan loppurata meni huiteluksi. Tehtiin vielä ainakin toinenkin hylly, kun Tuittu meni samaiseen putkeen kolmannen kerran (sen toisen ihan luvan kanssa!) Tämä oli jopa edellistä suositumpi väärän radan vaihtoehto.

Radan jälkeen naureskelin mielessäni niitä henkisen valmentautumisen oppeja, joita yritän aika ajoin muistella. Epäonnistuneen radan jälkeen kun ei pitäisi takertua muistelemaan sitä yhtä kohtaa, joka meni huonosti, vaan niitä kahtakymmentä, jotka menivät hyvin. Loogista, mutta entä jos niitä hyviä kohtia ei ihan oikeasti ole? Se jos joku on masentavaa. Vaikka kuinka yritin, tältä radalta en keksinyt kuin kaksi: keppien aloitus ja puomin kontakti (hidas, mutta täysin hallittu, vaikka juoksin edelle). Olin mä sentään niin kiltti itseäni kohtaan, etten alkanut laskea niitä huonosti menneitä!

Ja sitten vailla paineita hyppärille, jolle onneksi hyllyttäneetkin saivat mennä hakemaan parempaa mieltä. Tämä rata oli helpompi, vaikka jänniä paikkoja siinäkin oli. Esim. heti alussa piti kääntyä tiukasti okserilta, jonka takana oli houkutteleva putkensuu. Tässä joiltain tippui rima (liiasta jarruttamisesta), jotkut menivät putkeen (liiasta päästämisestä) ja jotkut onnistuivat tekemään molemmat virheet. Mutta me onnistuttiin :) Tästä jatkettiin hypyn kautta avokulmasta kepeille, mikä myöskin sujui Tuitulta hienosti. Sitten pussilla sattui joku sekaannus - siis kirjaimellisesti - ja Tuittu tuli pussista ulos jotenkin tosi huonosti, lähes kävelyvauhtia. Myös väli seuraavalle hypylle meni huonolla vauhdilla. Saatiin kuitenkin vielä juonesta kiinni ja tehtiin lopulta nollarata. Ei super, mutta ihan hyvä :)

Huomenna agilityviikonloppu jatkuu katsomon puolella, kun lähdetään Katin kanssa seuraamaan pohjoismaiden mestaruuskisoja. Kivaa!