Tänään vietettiin pitkästä aikaa oikein kunnon kisapäivä, matkoineen reilut 12 tuntia. Päivään mahtui kaksi Markku Vuorisen tuomaroimaa agilityrataa sekä Saviojan hyppis.
Aamun ensimmäisellä radalla mulla oli taas perinteisiä käynnistymisvaikeuksia. Mitenkähän sitä saisikin itsensä kunnolla mukaan heti ensimmäiselle radalle näissä monen startin kisoissa...? Olin hukassa kartalta, myöhässä, väärässä paikassa väärään aikaan ja ohjasin vaan tosi huonosti. Pahin kämmi tuli putken väärään päähän viennissä, jossa varoin sitä ensimmäistä päätä niin paljon, että Tuittu lähti jo kaartamaan väärään suuntaan. Sain sen kuitenkin oikeaan paikkaan ilman kieltoa. Yhdessä hyppyhässäkässä Tuittu pääsi kaarrottamaan, kun olin vähän jäljessä ja panikoiduin myöhässä olemisesta jääden paikalleni seisomaan. Kenkäkin oli luistaa alta, kun lopulta sain jalkani liikkeelle ;) Puomilla käytettiin aikaa, että sain Tuitun alas asti (vaikka taisin silti mennä vapauttamaan sen juuri ennen kuin tassut ehtivät maahan asti...). Kaikesta huolimatta nollarata. Tää jos joku oli rehellinen kankinolla! Sijoitus 7./37. Niin, ja seitsemäs karsintanolla.
Radasta jäi vähän hämmentynyt olo, mutta toista rataa (joka oli suunnilleen ensimmäinen lopusta alkuun) katsellessa alkoi tuntua paremmalta. Tuli semmoinen "tonne mä haluan!"-innostus. Ja oli kivaa! Ohjaaminen oli helppoa, hauskaa ja jopa kevyttä. Tehtiin hyvä nollarata. Aina voisi tietenkin mennä lujempaa, mutta mitään ylimääräistä ei tehty, vaan nyt askeleet sopivat yksiin. Puomilla vedin Tuitun pois vähän liian aikaisin, mutta se siis tällä kertaa ihan ohjaajan piikkiin, Tuittu oli kyllä kuulolla. Epävirallisia tuloksia katsellessa iski pieni pettymys, kun siellä näytti olevan vaikka kuinka monta nopeampaa nollaa. Että vaikka tehtiin paljon ensimmäistä parempi rata, ei sijoitus parantuisi... Yritin keskittyä niihin hyviin puoliin (me tehtiin _hyvä_ rata) ja lähdin Shellille syömään. Yllätys oli melkoinen, kun takaisin hallille tullessani kuulin meitä kuulutettavan palkintojenjakoon! Olin ilmeisesti nähnyt harhoja ja tultiin kumminkin kolmanniksi. Koiria luokassa oli 39.
Hyppärille valmistautuessa takaraivossa piili pelottava triplanolla-ajatus, kolmea nollaa kolmen startin kisoissa kun ei olla vielä koskaan tehty. Muistelin taas Janitan henkisen valmentautumisen oppeja ja kävin päässäni kaikenlaisia keskusteluja ;) Keskity olennaiseen, nauti siitä, että saat mennä... Mutta silti kämmäsin. Ennen pujottelua oli simppelisti sijoitettu, mutta haastavasti linjattu kaksi vierekkäistä hyppyä. Hosuin sitten siinä ja vedin Tuitun välistä, jolloin se hyppäsi toisen hypyn väärään suuntaan. Muuten ihan sujuva rata, joskin Tuittu tuntui aika hitaalta. Ihanneaika oli kyllä sen verran tiukka, että olisi tod.näk. jäänyt nollallakin tavoittamatta. Aikaan ehtineet olivat tosi nopeita koiria ja nopeimmalla oli joku +0,18.
Mitä niihin tuliaisiin tulee, niin pakko kyllä sanoa, että Turussa on starttimääriin suhteutettuna kyllä onnettomimmat palkinnot, joihin olen törmännyt. Ei sillä, että niillä olisi sen suurempaa merkitystä (olen tyytyväinen niihin kisakirjamerkintöihin), mutta luulisi noilla ilmoittautumismaksuilla olevan varaa muuhunkin kuin pokaaliin, ruusukkeeseen ja ruokasäkkiin. Toivottavasti edes voittajat saivat kisalahjakortit. Kai mä olen Tamskilaisena vaan tottunut liian hyvään palkitsemiseen ;) Hämspaltakin sai sentään suklaalevyn, nih! ;) (Täytyy varmaan pienentää tämä kappale, ettei se saa turhaa painoarvoa...)
Kommentit