Keskiviikkona liidettiin taas itsemme väsyksiin. Ehdittiin tehdä kaikkiaan neljä Santun juonimaa mukavan haastavaa rataa.

Ensimmäiseen tutustuessa mulla oli aika vempula olo. Ei olis jaksanut juosta eikä keskittyä. Päätin kuitenkin yrittää täysillä olotilasta huolimatta, ja vedettiinkin pätkä nollalla läpi. Yhden kohdan otin uudestaan leikaten yhtä estettä aikaisemmin, jolloin saatiin linjat paremmin kohdalleen. Tuittu teki ekalla radalla ihan sikahyvän keinun, toistoilla se vähän hidastui.

Toinenkin rata meni heti "virheettä", mutta siitäkin otettiin joku kohta uudestaan. En enää muista, mitä milläkin radalla tapahtui, mutta olisikohan juuri tässä ollut joku kohta, johon taas ensin väänsin valssin, vaikka se meni lopulta paremmin takaa leikaten. Tai jotain.

Kolmannella radalla tippui okserilta rima ja otettiin muutenkin jotain pätkää uudestaan. Tässä oli ainakin semmoinen hyppykulman kierrätys, joka meni tosi hyvin leikaten, kun vain uskalsin sitä kokeilla. Näitä lisää! Pujotteluun tultiin lujaa jyrkästä avokulmasta, mutta Tuittu haki kepit tosi hienosti, kun itse juoksin ulkorataa.

Viimeisellä pätkällä taisi sitten iskeä totaaliväymys, eikä mikään meinannut sujua. Nyt alussa oli hyppypätkä, jota yritin ohjata "jaloilla" ja takaa leikaten, mutta jouduin vaihtamaan valssiin. Joskus näinkin päin. Ekalla valssilla tippui myös rima. Jumittavin kohta tällä radalla oli pujottelu, jossa olisi pitänyt päästä ottamaan sivusuunnassa vähän etumatkaa. Tuittuhan ei moista livistämistä sulattanut, vaan jätti viimeisen välin pujottelematta. Yritin niinkin, että jäin jo pujottelun alussa sivusuunnassa kauemmaksi, mutta pienikin hidastaminen keppien lopussa sai Tuitun jättämään kesken. Huoh. Tämä pitäisi ottaa keppitreenausohjelmaan (niinkuin meillä olisi joku semmoinen).

Mutta kivaa oli taas! Ja kotona puoli kahdentoista aikaan tunsi taas treenanneensa...