Eipä olla viikkoon tehty mitään. Tai no, tahollaan on sekä koiralla että ohjaajalla ollut jos jonkinnäköistä puuhaa. Itse tallailin maanantaista torstaihin Porvoon vanhan kaupungin (ja vähän uudenkin) mukulakiviä ja Tuittu vietti elämyslomaa Katin luona. Ansa ei ollut päässyt tappamaan Tuittua eikä Tuittu Valmaa, joten ihan hyvin oli mennyt.
Tänä viikonloppuna sitten agiliidettiin koko viikon edestä Takkujen kisoissa. Eilen kaksi agilityrataa ja tänään agility- ja hyppyradat.
Lauantain ensimmäinen rata oli ihan kamala. Tai rata oli kyllä ihan helppo, mutta meidän menemisestämme ei tullut mitään. Tein heti alussa vakkarivirheeni ja vedin kiirehtiessäni Tuitun aidan ohi. Sen jälkeen loppurata meni pelkäksi läpijuoksuksi esteitä väliin jättäen. Puomilla Tuittu livisti ja karjaisin sen takaisin.
Toisella yritin vähän tsempata, mutta läskiksi sekin meni. Ainut virhe taisi tosin olla se hyllyn aiheuttanut, eli ihan vaan yhden ylimääräisen putken suorittaminen. Homma kaatui oikeastaan puomilla, mikä tässä eniten harmittaakin. Tuittu juoksi ihan alas asti, mutta livisti, jolloin myöhästyin jatko-ohjauksesta. Silti vähän ihmettelin, että se lähti sinne putkelle asti... Mieluummin olisin ottanut hyllyn koiran palauttamisesta kontaktille, mutku en malttanut.
Aika epätoivoisin mielin lähdettiin lauantaina kotiin. Mikä lie onnenkantamoinen se viime viikonlopun nollaputki oli, mutta nyt ei tuntunut mikään taas toimivan. Tänä aamuna kuitenkin uutta yritystä putkeen, ja onneksi meni edes vähän paremmin. Aamun agilityrata oli ehkä viikonlopun hankalin, mutta loppujen lopuksi ihan hauska ja juostava. Alussa oli kaksi hyppyä suoralla ja sitten 90 astetta jyrkempi käännös vasemmalle kepeille. Koska kepeillä kannatti olla oikealla puolella, lähdin hyppyjen vasemmalta ja valssasin toisen hypyn jälkeen. Kepeille Tuittu menikin ihan hyvin, mutta tiputti jostain syystä kakkoshypyn riman. Liian kova kiire mun perään, väärin ajoitettu valssi / käsky tms. Muuten tehtiin puhdas rata, joskin kulutettiin aikaa pariin kiemuraan ja puomilla kävelyyn. Koska alla oli jo se vitonen, otin puomin varmaakin varmemmin ja seisotin hetken kontaktilla. Nollia ei tällä radalla tehtailtu ja oltiin vitosella kolmansia. Taisikin olla ensimmäinen kerta kolmosissa, kun sijoituttiin virhepisteillä!
Hyppäri olikin sitten paria skarppauskohtaa lukuunottamatta tosi helppo. Aika lujaa sai tosin juosta. Jotenkin sain pidettyä pääni kasassa ja jalat sen verran liikkeellä, että tehtiin aika hyvä nolla. Pujottelun aloitus oli hidas, Tuittu ehti tehdä siinä pienen kaarroksen. Lopussa meinasin sortua paniikkiratkaisuun, kun tuntui, etten ehdi sarjan jälkeen valssaamaan. Onneksi pidin suunnitelmastani kiinni ja sain törkättyä Tuitun väkisin oikeaan putkenpäähän. Hyppärillä sijoituttiin toisiksi, Lili voitti. Tähän oli hyvä lopettaa viikonloppu ja samalla höllätä kesän tiukkaa kisatahtia.
Kommentit