Tänään Tero oli taas vetämässä treenejä ja oli kehitellyt suht mentävän, mutta kiemuraisen hyppärin. Semmoisen, että tutustumisessa meni kolme kierrosta pelkän estejärjestyksen oppimiseen. Ja silti opettelin yhden hypyn väärään suuntaan.
Aluksi meillä ei tullut mistään mitään. Edettiin rataa n. kaksi estettä kerrallaan, kunnes unohdin radan, myöhästyin ohjauksesta tai päästiin koiran käsistä. Semmoista tahdotonta hyörimistä. En saanut itsestäni sen vertaa irti, että olisin edes yrittänyt tosissani. Räävittiin jotenkin rata kasaan ja annettiin vuoro muille.
Kaikkien mentyä Tero pisti jokaisen menemään radan uudestaan, mutta paremmalla draivilla. Pimeäkin alkoi jo laskeutua ja sain kerättyä itseeni semmoista tsemppiä, että nyt sitten! Ja tehtiin rata kerrasta putkeen, vieläpä ihan hyvällä meiningillä.
Siihen oli hyvä lopettaa, jäi hyvä mieli :)
Kommentit