Jäätiin eilen koulutusvuoron jälkeen vielä navetalle treenaamaan Katin, Inton ja Svanten kanssa. Tuitulla oli ihan sikahauskaa, kun sai mennä agilityä ja Svantekin oli mukana! Se jopa suoritteli esteitä yksinään omaksi ilokseen, mikä ei ole yhtään Tuitun tapaista. Taisi Katikin vähän hätkähtää, kun selän takaa aalta juoksee yhtäkkiä pieni musta koira ;)

Ei tehty mitään kamalan suunnitelmallista, vähän lyhyitä radanpätkiä ja keppejä yksittäin. Menin myös yhden pätkän Svanten kanssa ja Kati Tuitun, ja välillä kaverukset juoksivat esteitä peräkanaa (Into oli onneksi tässä vaiheessa autossa, moinen ei ehkä ole suotavaa kovin kokemattomille koirille...). Olipa muuten Tuitunkin keinu varsin vauhdikas, kun Svante oli takana antamassa lisäpainoa.

Kepeillä yritin niitä tiukkoja takaaleikkauksia. Vaikeaa oli, Tuittu on kyllä kovin herkkä mun sinkoilulle. N. 90 asteen tulokulmilla sain leikkaukset onnistumaan molemmilla puolilla. Puomilla oli pari kertaa palkkana nokare kissanruokaa, muuten nami tai ei palkkaa ollenkaan.

Lopuksi Kati teki meille vielä tunnarin, sopivan haasteellisessa ympäristössä kun oltiin. Tehtiin kisamaisesti, kapulat ringissä. Ekalla kertaa tuli väärä :( Lähetin uudestaan, jolloin tuli oikea. Toisella yrityksellä oikea tuli vähän epävarmasti pienen sähläyksen jälkeen. Kolmannella kerralla kokeiltiin sitten semmoista, että laitettiin kapuloiden väleihin nameja, ajatuksena, että niiden etsiminen ja syöminen rauhoittaa. Syötyään kaikki namit Tuittu meinasi jumittaa niihin ja poistui kerran jo kapuloiden luotakin. Tosi hyvin se kuitenkin hoiti homman loppuun, jaksoi yrittää ja toi lopulta oman kapulan. Tää oli ihan toimivan tuntuinen juttu.