Eilen sitten agilityä kolmatta päivää putkeen, kun treenattiin. Irma ei tällä kertaa päässyt, mutta oli nakittanut Teron tuuraamaan. Mukavat rääkkitreenit Tero pitikin.

Radat eivät olleet periaatteessa vaikeita, mutta varsinkin ekalla pätkällä jouduin hinkkaamaan yhtä kohtaa n. miljoona kertaa, kun viesti ei vain kulkenut aivoista kroppaan. Se oli ihan simppeli kahden vierekkäisen hypyn välistäveto, mutta jostain syystä en meinannut millään saada Tuittua joko vedettyä välistä tai sitten käännettyä seuraavalle hypylle. Ratkaisevaa oli muutaman askeleen peruutus välistävetokohdassa. Tiesin, mitä tehdä, mutta toteutus tökki ja jäin seisomaan paikalleni tai liikuin vain sivusuunnassa. Äh. Saatiinhan me se sitten lopulta toimimaan. Yhtä putkeenvientiäkin yritin ensin varman päälle valssaamalla, mutta se meni hienosti takaaleikatenkin. Pitäis vaan uskaltaa!

Toisella pätkällä oli lopussa semmoinen takaakiertopyöritys, jota jouduttiin uusimaan. Selvittiin kuitenkin ihan parilla yrityksellä ;) Muuten olin tähän aika tyytyväinen, Tuittu oli hyvä ja liikuin itsekin mielestäni reippaasti. Kepeillä vedätin tosi reilusti. Sitä kun vielä uskaltaisi kokeilla kisoissa...

Tuntui, että tällä kertaa sain omaan menemiseen semmoista oikeaa asennetta, mitä tuon pikkumustan ohjaamiseen tarvitaan. Kiva tunne :)