Tuittu oli tänään elämänsä ensimmäistä kertaa hierottavana, kun se pääsi Piiran Leenan käsittelyyn. Minähän en ole koirasta mitään oireita huomannut, mutta Piira bongasi heti, että se seisoo etujalat leveällä harottaen ja istuu vinossa. Tarkemmalla kopeloinnilla selvisi, että lanne on vähän vinkkelissä ja etupää (kylkien liittymäkohta kaularankaan tms.) jumissa. Vinouteen liittyen myös oikeassa etujalassa on kuulemma isommat lihakset kuin vasemmassa (Yllätyksenä voi toki pitää sitäkin, että tuommoisiin tikkuihin mahtuu ylipäätään mitään lihaksia...;)). Piira oli sitä mieltä, että epätasapaino voi olla perua varvasmurtumasta, joka Tuitulla oli n. 1-vuotiaana. Se on voinut myös teloa itsensä esim. Svanten kanssa painiessaan. Niin kuin nyt vaikka yrittäessään taklata juoksevaa aussieta tai puuhastellessaan muuta pikkukoiralle terveellistä.

Tunnin käsittelyn jälkeen Tuitun asento oli niin paljon parempi, että huomasin itsekin eron. Jatkoa ajatellen saatiin ohjeeksi tehdä välillä ravilenkkejä, pidentää agilityn alkulämmittelyjä puoleen tuntiin ja tehdä selkätaivutteluja. Kokeiltiinkin noita taivutuksia heti illalla, ja kuten Piirakin arveli, se ei ollut ihan yksinkertaista. Vilkas ja ahne koira -> rauhallisia taivutuksia namin perässä. Hmmm. Onhan siinä vähän opettelemista.

Jännäsin vähän myös sitä, miten Tuittu antaa itseään käpälöidä. Se kun ei erityisemmin välitä vieraiden lähentelyistä. Ihan hyvin me kuitenkin selvittiin, Tuittu kyllä yritti sätkiä tasaisin väliajoin ja kerran ehti pompata ylös asti, kun meidän ihmisten refleksit toimivat turhan hitaasti. Se myös vinkui välillä, ilmeisesti jäykkien paikkojen käsittely tuntui vähän ikävältä. Kotiin lähtiessä se vaikutti kuitenkin varsin tyytyväiseltä :)