Sunnuntaisten kisakämmäilyjen jälkeen palattiin eilen treenaamaan. Me oltiin aikas hyviä :)

Tehtiin kolme radanpätkää, joilla oli kamalaa kieputusta, ahtaita välejä ja muuta mukavaa. Ensimmäinen rata meni kerrasta virheettä, mutta yhdessä kohdassa jäin kökkimään ja hidastin koiraa. Otettiin koko pätkä uudestaan ja se meni suorastaan tosi hyvin. Tai siltä se ainakin tuntui! Liikuin mielestäni hyvin ja Tuittu kulki mukana kuin ajatus. Radasta jäi juuri sellainen olo, että tällaista agilityn pitää olla. Kiva, että joskus niinkin.

Toisella radalla päästiin Tuitun heti alussa livahtamaan selän taakse, mutta uusinnalla saatiin taas hyvä nollarata. Tällä pätkällä oli keinu (ainut kontakti) ja Tuittu teki sen ihan sairaan hyvin. Muistin jopa palkata.

Viimeinen pätkä olikin kaikkein haastavin, yhden hyppykuvio sisällä pyörittiin ihan joka suuntaan ja todella pienistä väleistä. Vaikein kieputus onnistui meiltä kerrasta tosi hyvin (no, hitaasti, mutta ei semmoista kuvioita pystynyt juoksemaan), mutta sitten sekosin ja hukkasin itseni ja koiran ihan totaalisesti. Uudella yrityksellä selvitettiin sekoamiskohta, mutta sitten huokaisin liian aikaisin ja Tuittu kävi hyppäämässä poikittain keinun ylösmenon yli matkalla seuraavalle esteelle... Olipa muuten semmoinen kohta, mitä en huomannut ollenkaan varoa. No, tämäkin rata saatiin lopulta menemään ihan mainiosti.

Loppuun otin vielä kunnon pujottelukuuria. Keppejä sieltä ja täältä, kädellä vetäen ja tilaa antaen. Tuittu oli super, hoiti aloitukset hyvin, eikä jättänyt yhtäkään pujottelua kesken. Ainoastaan 90 asteen avokulma tökki, kun yritin lähettää Tuittua itse kauempana seisten. Tuittu haki oikean välin, kunhan olin itse sen vieressä suorassa linjassa ekaan väliin. Samoin toimi, jos otin askeleen sivuun ja käännyin Tuittua kohti (selkä menosuuntaan siis), mutta muilla variaatiolla Tuittu änkesi kakkosväliin. Oma sijaintini vaikutti siihen siis tosi paljon. Mietinkin jotain semmoista treeniä, että estäisin kakkosväliin menemisen aidansiivekkeellä tms. jolloin voisin muutella omaa sijoittumistani ja saada Tuitun tottumaan siihen. Hmmm. Kokeilin vielä paria jyrkkää takanaleikkausta kepeillä, ja nekin Tuittu kesti hyvin. Kerran se vähän ihmetteli, mutta sain sen jatkamaan käskyttämällä.