Päästiin tänään Harjun Jarin agilitykoulutukseen. Kahden ja puolen tunnin jälkeen olin kyllä kallistua joutumisen puolelle, sen verran otti koville. Mutta saatiin rutkasti taas uutta ajateltavaa, sulateltavaa ja kokeiltavaa.
Yleistäen Jarin viesti oli, että huidon ihan liikaa käsilläni ja kaarran käännöksissä niin, että vain hidastan koiraa. Valssin teen heilauttamalla kättä korkealla ja laajalla kaarella (jolloin koirakin tekee kilometrin mutkan), vaikka käännöksen pitäisi olla napakka ja lähteä lantiosta. Mulla on myös huono tapa vispata kättä koiran edessä, kun yritän saada siihen vauhtia, kun itseasiassa moinen vain jarruttaa. Arghh, kun näkisi itsensä radalla!
No, nyt laitettiin jalat ja kroppa töihin ja yritettiin pitää kädet rentoina ja matalalla. Eihän se helppoa ollut, vaikka teoriassa tiesinkin, mitä tehdä. Kun yksi kohta onnistui, toisessa pakka levisi... Mutta kun ahkerasti uusittiin, saatiin jo oikeansuuntaista menoa. Ja se toimi! Itsellä oli jalat melkein hapoilla, hiki virtasi ja henki pihisi, mutta Tuittu kulki hienosti :)
Kepeillähän saan Tuittuun hyvin vauhtia, kun vedätän kädellä. Jari kysyikin, miksen ohjaa samanlailla hypyillä? Niinpä, hyvä kysymys?!
Kommentit