Eilen treenattiin agilityä melkoisen kosteissa olosuhteissa. Päivän oli ollut poutaa, joten jotenkin en yhtään osannut varautua sateeseen. Jo matkalla pieni epäilys kuitenkin hiipi mieleen, kun tuulilasiin iski pari pisaraa. Alkulämppien jälkeen, treenien alkaessa, vettä tulikin sitten ihan kunnolla. No, siinähän sitten juostiin ja kastuttiin.

Tehtiin aika rehellisiä juoksuratoja, radalla oli vaan hyppyjä ja kaksi suoraa putkea. Oiva tilaisuus siis harjoitella sunnuntain oppeja jalkojen käytöstä! Pistin jalkaa toisen eteen minkä kerkesin, mutta pari kertaa en vaan kerennyt tarpeeksi. Ja sitten loppui kuntokin. Yritin myös pitää kädet aloillaan, ja koska radat olivat ohjauksellisesti helppoja, se ainakin tuntui onnistuvan aika hyvin. Muutenkin ohjaaminen _tuntui_ erilaiselta kuin yleensä.

En tiedä johtuiko vain helpoista rataprofiileista vai onnistuneesta ohjauksesta, mutta Tuittu tuntui hakeutuvan oikeille esteille kuin itsestään ja kääntyvänkin aika hyvin. Parissa kohtaa oli vaikeuksia, mutta ne olivatkin juuri semmoisia, mihin ei vaan ehtinyt. Huomasin myös selvästi, että kun itse yhtään epäröin, niin Tuittu teki omat ratkaisunsa (jotka Murphyn lain mukaan olivat juuri ne väärät vaihtoehdot kahdesta esteestä), mutta kun vaan liikuin rohkesti ja vein koiraa päättäväisesti, niin perässähän se tuli.

Kylmyys, märkyys ja pimeys ei ollut kivaa, mutta muuten mukava maanantai-ilta ;)