Eilen se ainakin oli! Meitä oli vain kaksi treenaamassa, helle paahtoi ja Irma viritteli kolme haastavaa rataa. Lisäksi tuntui olevan taas sellainen päivä, kun ei vaan suju. Hinkattiin joka rataa vaikka kuinka kauan, mutta ei saatu yhtäkään pätkää menemään virheettä. Joka kohta saatiin kyllä aina jotenkin onnistumaan, mutta sitten ote herpaantui seuraavassa mutkassa... Melkein teki mieli heittää hanskat naulaan.

Vaikeuksia tuottivat putkeen väärään päähän vienti (ei niinkään se toinen putkensuu vaan viereinen hyppy...), ansojen ohitukset, tiukat käännökset, pujottelut (!!!), ehtimiset, radan muistamiset... Unohdinko mainita jonkun agilityradalle kuuluvan elementin?

Puomia mentiin tosi monta kertaa. Palkkasin (kädestä) vain parista tosi hyvästä ja nopeasta kontaktista, muuten jatkettiin pysähdyksen jälkeen rataa. Johtuiko sitten palkattomuudesta vai toistoista, mutta pari kertaa Tuittu tuli läpi. Niistä en taaskaan nostanut kovaa mekkalaa, kunhan korjasin. Kontaktit ovat selkeästi paremmat, kun juoksen reilusti ohi tai valssaan kontaktin edessä. Rinta rinnan juostessa Tuittu himmailee liikaa.

Keinuakin mentiin pitkästä aikaa monta kertaa. Se oli varovainen ja hidas, mutta pari kertaa keinua hidastamalla ja palkkaamalla sain Tuitun pyrkimään paremmin laudan päähän.

Kepeillä oli tällä kertaa jotain ihme jumittamista. Tuittu pujotteli välillä tosi hitaasti ja jätti keppejä kesken. Kädellä vedättämällä sain siihen vauhtia, mutta kamalan epävarmaa se oli. Viimeisellä radalla jouduttiin yrittämään vaikka kuinka monta kertaa, ennen kuin onnisti. Loppuun otin vielä pelkän pujottelun kertaalleen kummaltakin puolelta, ja se oli jo ihan ok.

Kaiken muun tökkimisen lisäksi teenikaveri pääsi kerran Tuitun päälle, kun oltiin menossa lähtöön. Tyhmä minäkäään en tajunnut yhtään varoa, vaikka sama koira on tullut niskaan ennenkin. Pahempaa ei nytkään käynyt, mitä nyt Tuitulla oli vähän vaikeuksia jäädä sen jälkeen lähtöön istumaan. Vaadin siltä kuitenkin normaalin tapaan pepun maassa pysymistä ja pälyilykin unohtui pian.