Eilen käytiin Katin kanssa Piikkiössä toteamassa, että sitkeesti ne 0-voitot meitä karttelee. Hieman jossitellen kun voisi todeta, että kolme sellaista oli aika lähellä.

Ensimmäinen rata oli Rantamäki-Lahtisen suorastaan naurettavan helpon näköinen juoksurata. No, niillähän tunnetusti tulee eniten virheitä, eikä tämäkään kisa pelkkää nolla-iloittelua ollut. Makseissa Kati ja Svante tekivät takuuvarmaa työtä ja tulivat nollalla toisiksi. Jos n. 40 koiran luokassa tulee toiseksi, niin onhan se voitto harmittavan lähellä. Hieno sijoitus kumminkin, ja meikäläinen pääsi pokkaamaan palkinnonkin Katin ollessa vielä lenkillä ;)

Minien tullessa vuoroon piti tietenkin ottaa siskosta mallia... Tuittu liikkui tosi hyväntuntuisesti (taitaa sekin tykätä nurmialustasta) ja tehtiin ihan mainio 0-rata. Puomi oli heti radan alussa niin, että sille sai etumatkaa, joten juoksin muutaman metrin päähän alastulosta odottamaan Tuittua, joka himmasikin kontaktille ilman mitään sikailuaikomuksia. Jee! Tällä sain sopivasti etumatkaa seuraaville esteille, jotta koira kääntyi oikeaan putkenpäähän ilman ongelmia. Aan kontakti oli hyvä ja nopea. Kepeillemenokin meni tosi hyvin, vaikka en ohjannutkaan sitä niin kädestäpitäen kuin suunnittelin. Yhden takaaleikkauskäännöksen jälkeen tuli vähän pitkä kaarre, joka tosin oli ihan odotettavissakin. Loppusuoralla sorruin vielä paniikkiratkaisuun ja jätin yhden valssin tekemättä. Kuvio meni kuitenkin takaaleikkauksellakin ihan hyvin.

Mentiin nollalla johtoon ja pysyttiin johdossa niin kauan, että alkoi ihan oikeasti jännittää. Muutama koira meni nopeammin, mutta sortui virheisiin. Lopulta toiseksiviimeisenä startannut koira teki nollan 25 sadasosaa meitä nopeammin... Ihan kivahan se toinen sija 26 koiran joukosta oli, mutta kieltämättä hetken aikaa harmitti.

Toinen rata oli aika samantyylinen kuin ensimmäinen. Juosta siis sai. Kati ja Svante vastasivat siitä kolmannesta läheltä piti -nollavoitosta aika mielenkiintoisella kuviolla. Heidän juostessa rataa yksi ratahenkilö korjasi suoritettavaa estettä aiheuttaen tuomarinkin mielestä kohtuutonta häiriötä, ja pari sai uusia radan. Valitettavasti ensimmäisellä suoritusvuorolla tuli tulokseksi voimaan jäänyt vitonen, sillä uusintaradan nolla olisi riittänyt voittoon...

Itse lähdin Tuitun kanssa radalle aika hyvällä asenteella. Vaikka olisin voinut varmistella ja vääntää kankinollan (ja hoitaa siten tuplanollavaatimuksen pois alta), lähdin radalle enemmän "kaikki tai ei mitään" -asenteella. Tällä kertaa käteen jäi se "ei mitään" -vaihtoehto, mutta saatiin silti tosi hyvä fiilis. Tuittu liikkui jopa paremmin kuin edellisellä radalla, ja itsellänikin oli kunnon meininki päällä. Oli tosi hauskaa! Puomin kontakti tehtiin aika vauhdilla, tyylillä jota ei kyllä voi monessa kisassa putkeen tehdä... Kaiken kaikkiaan hyvä rata, mutta vasta maalissa kuulin, että pujottelusta (3. viimeinen este) oli jäänyt viimeinen väli suorittamatta. Sikäli vähän tyhmä juttu, että kyseisessä kohdassa ei ollut mitään tarvetta hosua tai vedättää, mutta en vaan malttanut odottaa loppuun asti. Aika, jonka epävirallisesti kuulin, oli varsin hyvä. Leila meni kuitenkin vielä vähän lujempaa, joten päivän viimeisellä radalla ei enää tarvinnut harmitella täpärästi sivu suun mennyttä voittoa. Itse asiassa hylly ei harmittanut juuri ollenkaan, niin hyvä tuntuma radasta jäi muuten.

Nyt vaan harmittaa se, että seuraaviin kisoihin on yli kuukausi. Kun olis niin hyvä draivi päällä ;)