Tänään oli sitten todennäköisesti viimeiset treenit ennen viikonloppua. Mitään elämää suurempaa ei tehty, koitettiin vaan nauttia onnistumisista. Sopivasti hyvää fiilistä lisäsi Terhin tarjoama jäätelö ja limppari - Hilda oli ollut näyttelyssä BIS-veteraani. Ei mikään turha piski, vaikka pihakoira onkin ;)

Ennen treenejä otettiin taas pikaisesti tokoa, istumisia, luoksetuloa ja tunnaria. Istumisissa kokeiltiin Salme Mujusen neuvomaa leikkiä, eli käskin Tuitun istumaan, vapautin ja heitin namin parin metrin päähän. Kun se oli syönyt, käskin uudestaan istumaan, vapautin ja heitin namin taas toiseen suuntaan. Tällä siis pyritään saamaan istumisiin vauhtia. Ihan hauskaahan se oli. Seuraamisesta istumisia tehtiin muutama, kaikki onnistuivat.

Luoksetuloja tein taas takapalkan kanssa sekä suoraan että pysäyttäen. Aion pysäyttää Tuitun keskiviikon kokeessa suullisella käskyllä (huomatkaa sanamuoto, en _yritä_, vaan _pysäytän_...), kun sitä ollaan nyt viime aikoina treenattu. Täytyy kattoo, jos jaksaisi palata käsimerkkitreeneissä vähän taaksepäin ja palata siihen jossain vaiheessa. Tällä hetkellä suullinen tuntuu kuitenkin itsestäni varmemmalta.

Tunnarissa Tuittu nosti ekalla kertaa taas väärän ja vaihtoi oikeaan. Toinen kerta oli hyvä. Treenatahan tätä nyt vaan pitäisi, varmuus puuttuu edelleen. Kumma, kun sitä ei ole talven aikana tullut noin niikuin itsestään ;)

Sitten agiliitoihin. Tehtiin kaksi radanpätkää, joissa oli haasteita ihan mukavasti. Saatiin mentyä molemmat radat kerrasta puhtaasti, mistä tuli niin hyvä fiilis, etten viitsinyt puuttua pieniin kauneusvirheisiin. Ainoastaan toisen radan loppua otin vielä uudestaan, kun halusin pienemmät kaarrokset.

Puomilla Tuittu oli hidas, enkä saanut siihen tänään vauhtia oikein millään. Keinu sen sijaan oli aika mainio, viimeisellä kerralla suorastaan loistava. Tuttu meni vauhdilla keinun päähän ja pysyi siinä. Siitä palkkasin ja kehuin kamalasti. Muuten ei mitään ihmeellistä. Tuittu oli hyvin kuulolla ja irtosi hienosti oikeille esteille. Yksi vaikea putkeenlähetyskin meni kuin tyhjää vaan. Kyllähän toi koira osaa vaikka mitä, sen kun vaan pidän mielessä :)