Nyt on sitten tämän vuoden yksilö-SM:tkin käyty. Meillä jäi finaalipaikka taas haaveeksi.

Rata ei taaskaan ollut kovin vaikea, jännäsin lähinnä alun pujottelun avokulmaa, ensimmäistä putkeenmenoa ja vähän uusien sääntöjen mukaista sarjaa, jolle tultiin vauhdilla. Pujottelun ajattelin hanskata ihan vaan valssaamalla 2. hypyn jälkeen ja ryysimällä Tuitun ekaan väliin. Hirveetä lenkkiä en halunnut rueta kierrättämään, varmempi keppien aloitus kun olisi sitten kostautunut ajassa. Ia oli aika tiukka, aluksi tuntui, etteivät edes sujuvasti radan suorittaneet koirat ehdi siihen. Itsekin pelkäsin, että plussaa tulee väkisin, mutta päätin vaan yrittää ehtiä. Alku meníkin hyvin, vaikka hetkeksi kadotinkin valssissa Tuitun selän taakse. Sain sen kuitenkin pujotteluun suhti pienellä mutkalla.

Heti keppien jälkeen mulle tuli kuitenkin erittäin lyhyt, mutta ratkaiseva black out. Tuittu oli jo hyppäämässä seuraavaa aitaa, kun muistin, että mun piti valssata toiselle puolelle. Kiirehdin sitten kääntämään Tuitun ollessa juuri riman päällä, ja alashan se kolahti. Hyppysuoran jälkeinen putki tuli ennen kuin ehdin toipua harmituksesta ja sinne Tuittu sitten sujahti väärästä päästä.

Hyllystä sisuunnuin sen verran, että tehtiin loppurata puhtaasti ja reippaasti. Sarjankin Tuittu meni hyvin ilman ylimääräisiä väliaskelia. Loppusuoralla Tuittu ehti kiepahtamaan kerran ympäri, mutta silti aikamme oli kuulemma 30 ja risat, ia:n ollessa 32! Jos siis positiivisia puolia haetaan, niin aika olisi kuin olisikin riittänyt. Vauhti tuntuikin paremmalta kuin eilen, ja monet sanoivat Tuitun liikkuneen hyvin.

Mokaaminen tietenkin harmittaa, kun olisin niin halunnut parantaa viimevuotista "tulosta". Mutta tällaista tää laji on. Kisoja tulee ja kisoja menee. Suomenmestaruuksistakin kisataan taas vuoden päästä ;)