Kumma tuo vappu - äijiä (tai, no, suurimmaksi osaksi ne oli taas naisia...) oli sen jäljiltä niin paljon hukuksissa, että etsittävää riitti kahdelle illalle! Eilen oltiin hakemassa niitä metsästä ja tänään raunioilta.

Hakutreenejä ennen oli tarkoitus myös vähän tokoilla, mutta ei siitä Tuitun kanssa kummoista tullut. Otettiin pikkupätkiä seuraamista, joka ihan siedettävää, ruutua, josta ei tullut yhtään mitään (kun matkalla ruutuun oli maassa nameja) ja lyhyt paikkaistuminen, joka oli alun maahanmenoyritysten jälkeen ihan hyvä.

Metsässä oli tarkoitus etsiä neljä äijää, joista kolme ensimmäistä ilmaisuja ja viimeinen suora palkka. Ensimmäinen otettiin oikealle, ehkä n. puoliväliin (?) koko matkasta. Siinä ei moitittavaa, hyvin meni. Toinen oli sitten avonaisessa roskispiilossa pellon laidassa. Vähän jännäsin, onko se liian vaikea ilmaisuksi, mutta kompastuskiveksi ei osoittautunut niinkään vaikea piilo, vaan namit, joita löytyi vaikean piilon edestä... Eli mitä sitä rullaa kantamaan, kun namia saa paljon helpomminkin. Lopulta hain koiran pois ja lähetin uudestaan vähän lähempää. Hyvää oli edes se, että Tuittu korjasi uudella lähetyksellä ja teki hyvän ilmaisun.

Kolmas piti sitten olla taas oikealla vähän merkattua piiloa lähempänä. Maalimies oli kuitenkin merkillä asti (oma moka, huonot ohjeet), ja vaikka Tuittu löysi sen, taisi pitkä välimatka ja edellisen piston sähläykset saada sen pienen pään taas käymään ahtaaksi. Tuittu oli pyörinyt maalimiehen ympärillä ja ottanut rullankin, mutta ei vaan lähtenyt tuomaan sitä. Itse en tietenkään voinut kutsua, kun en nähnyt. Kohta se tuli takaisin ilman rullaa, ja lähetin uudestaan. Olis taas pitänyt tajuta helpottaa heti kerrasta, sillä eihän uusi yritys mitään auttanut. Hain sitten koiran pois ja otettiin maalimies lähemmäksi. Erinäisten sähläämisten jälkeen saatiin loppujen lopuksi onnistunut ilmaisu. Viimeinen äijä löytyi taas hyvin, ja siitä siis suora palkka.

Tänään sitten treenattiin raunioilla, ja meni ihan loistavasti! :) Edellisten toivottoman epätoivoisten rauniotreenailujen jälkeen tuntui kyllä tosi hyvältä saada onnistunut treeni.

Otin aluksi pikaisesti telineitä, jotka pituutta lukuunottamatta ihan jees. Pituuskin oli sikäli ihan hyvä, että Tuittu hyppäsi aika hyvin ilman mun liikeapuja, vain palkka oli toisella puolen odottamassa. Otin kolmisen toistoa, viimeisessä pituutta oli kolme keppiä vajaa täydet, jossa Tuittu otti vähän osumaa.

Rauniolla olin suunnitellut ottavani ilmaisuja kentällä tai siinä portin ja kasojen välisellä alueella. Sini kuitenkin ehdotti toista vaihtoehtoa, jota itse asiassa olen itsekin vähän pohtinut, mutten kuitenkaan uskaltanut ehdottaa. Eli sen sijaan, että laitetaan äijät pakoina lähimmän nurkan taakse tai jätetään näkyviin, laitettiinkin ne helppoihin piiloihin etukasalla, niin että Tuittu joutui vähän etsimään. Aloitin kopin nurkalta ja lähetin Tuitun ensin betonikasalle, joka oli tyhjä. Tuittu tarkisti alueen tosi hienosti ja tarkkaan, jatkoi omatoimisesti eteenpäin ja tuli kohta takaisin rulla suussa! Vau! Itselläni meni hämmästyksestä pasmat ihan konkreettisestikin sekaisin ja onnistuin sotkemaan näyttöliinan jalkani ympärille. Konkkasin näytölle Tuitun perässä minkä kerkesin, mutta sitä ei onneksi pieni nykiminen näytännyt häiritsevän :)

Tästä jatkettiin aidan viertä takakopille päin. Tuittu juoksi suoraan kopin taakse - ja tuli hetikohta takaisin jälleen rulla suussa! Nyt sain pidettyä liinankin aisoissa ja näytölle menokin sujui kivuttomammin. Ei tehty muuta, vaan oltiin tähän ihan supertyytyväisiä :) Näyttää siltä, että eräs monista spekulaatioistani pitää paikkansa, eli liian helpot maalimiehet saavat Tuitun vaan hämilleen eikä ilmaisutreeneistä tule mitään. Nyt jatketaan näin ja toivotaan, että suunta on oikea.