Tänään siis kaksi agilitystarttia Janakkalassa. Kotiintuomisiksi saatiin hidas nolla ja hylly.

Molemmat radat olivat aika ahtaan ja kieputettavan näköisiä, mutta kuitenkin ihan mukavia juostavia. Ensimmäinen rata meni meiltä ohjauksellisesti ihan mukavasti, mutta Tuittu liikkui vähän tahmean tuntuisesti ja ajauduin parissa kohtaa jopa vähän suunniteltua pidemmälle sitä odotellessani. Mitään järkyttävän pitkiä kaarteita ei tullut, mutta puomin kontaktia suoriteltiin kaikessa rauhassa. Keinun Tuittu teki aika hitaasti. Kun huomioi, että kontaktilla meni väkisin muutama sekunti, ei loppuaikamme sitten kuitenkaan IHAN toivoton ollut. Nyt kärkeen kuitenkin jotain 5-6 sekuntia, ja sijoitus 19 koirasta 10. Joo-o, nollia tuli aika monta.

Toisella radalla oltiin molemmat ehkä vähän paremmin hereillä, vaikka Tuittu muistuttikin lähdössä enemmän lahnaa kuin schipperkeä. Vauhti tuntui inasen paremmalta, mutta aikaa ei päästy vertailemaan, kun Tuittu kävi hyllyttämässä itsensä renkaalla. Oli muuten semmoinen kohta, mitä en ollut yhtään arvioinut vaaranpaikaksi. Videoltakin tiirailin tapahtunutta ja väitän kyllä, että oli mun ohjauksessa edes vähän yritystä... Mutku lähti nii lähti. Heti hyllyn jälkeen tuli puomi, jonka otin vähän riskillä kovemmalla vauhdilla. Tuittu juoksi nätisti alas asti, mutta ei pysähtynyt, joten palautin sen kontaktille. Siinä sitten hinkattiin aikamme, että sain koiran tassut maahan asti. En kehdannut jatkaa enää rataa, vaan juostiin kehujen jälkeen suorilta pois.

Kaiken kaikkiaan jäi vähän semmoinen "no joo" -fiilis. Kaksi nollaa olisi ollut ihan tehtävissä ja olisi ollut ne kiva tehdä, jotta saisi tähän touhuun sitä tarvittavaa varmuutta. Mutta onhan se yksi nolla toki parempi kuin nolla ;) Niin, ja kontakteista on tällä hetkellä ihan positiivinen olo. Pysäyttämisiin menee toivottomasti aikaa, mutta omalle itsevarmuudelleni on tärkeää tietää, että saan koiran kontaktilla hallintaan.