Taas on eletty hiljaiseloa, viime maanantain agiliidotkin piti jättää väliin koulukiireiden takia. Mulla oli torstaina yhden ison harjoitustyön "dedis", ja alkuviikko tuli vietettyä melkoisen tiiviisti koulussa näyttöä tuijotellen ja hiirtä naputellen. Ei paljon ehtinyt nukkua, saati ajatella mitään muuta. Einari oli onneksi aika paljon kotona, niin Tuittu pääsi edes ulos ja vähän leikkimään (ja aamuisin sänkyyn nukkumaan!). Keskiviikkona lohkaisin päivästä kaksi tuntia metsälenkkiin, ja voi että oli mahtavaa! Sen voimin jaksoikin taas valvoa aamuseitsemään ;)

Mutta nyt on taas palailtu normaaliarkeen. Tänään oli vielä tentti ja ensi viikoksi pitää tehdä pari muuta harkkaa, mutta ehditään taas treeneihinkin. Eilen oltiin vähän muokatulla raunioporukalla treenaamassa hakua Toimelantiellä. Paikka oli meille uusi. Olin alustavasti suunnitellut treenavaani nyt vain suoria palkkoja ja tyhjiä, ja koska maasto oli avoin ja helppokulkuinen, pitäydyin a-suunnitelmassa.

Aloitettiin vasemmasta etukulmasta suoralla palkalla, jossa ei mitään ihmeellistä. Oikealle tehtiin sitten tyhjä, jolle Tuittu irtosi hyvin ja lähti hyvin takaisinkin - tosin samaa reittiä. Tuitun tyhjäksi vallan mainio siis! Vasemmalle taas suoraa palkkava äijä, siinäkään ei muistaakseni mitään. Seuraavaksi piti ottaa taas oikealle tyhjä, mutta Tuittu irtosi kahdella lähetyksellä vain johonkin puolimatkaan. Koska tarkoitus oli treenata nimenomaan tyhjiä, päätettiin tehdä pistolla hämy, ja vietiinkin sinne ukko, takarajan taakse. Itse en kyllä ollut yhtään vakuuttunut hämäyksen hyödystä, sillä uudestaan lähetettäessä Tuitulla oli ihan eri asenne (sai varmaan hajun) ja se irtosi helposti ukolle asti. Vastaavia kaukana olevia ukkoja pitäisi laittaa varmaan mieluummin myötätuuleen, jotta saisi koiralle mielikuvan, että "kyllä siellä voi olla, vaikkei hajua tulekaan".

Viimeinen äijä oli sitten vielä vasemmalla. Sinnekin lähdössä oli jotain ongelmia, Tuittu kääntyi ensimmäisellä lähetyksellä takaisin. Toisella se irtosi syvemmälle, mutta joutui etsimään aika kauan. Piilo ei ollut mikään vaikea, mutta ilmeisesti hajut vaan pyörivät jotenkin hassusti. Tuittumaisen sitkeästi pikkukoira jaksoi kuitenkin tehdä töitä hajulähteen löytääkseen.

Nyt odotellaan jo innolla illan agilitytreenejä, kummasti sitä ehtii kahdessa viikossa vierottua... Olen muuten myös yllättänyt itseni treenailemassa tokojuttuja lenkkien yhteydessä. Yhtä pakonomaisesti kuin talven tulo saa tokomotivaationi lopahtamaan, herättelee lumien sulaminen ja auringonpaiste sen uudelleen. Kivaa :) Tällä hetkellä ulkona sataa kyllä räntää, että katotaan nyt.