Agilitytreeneissä siis. Mä olen vissiin vielä vähän poikki viime viikon valvomisista ja stressaamisista (päätäkin särkee toista päivää putkeen), kun ohjaamisesta ei tullut taas yhtään mitään. Oikein hävetti, kun käytin radalla aikaa aina ihan hirveästi muita enemmän...

Ensimmäisellä radalla kompastuskivenä oli semmoinen hyppy-hyppy-rengas-putken väärä pää-hässäkkä, jossa piti vaihtaa puolta pari kertaa. Yritin ensin tehdä sen valssaamalla, mutta enhän mä ehtinyt. Siinä sitten takaaleikkauksia vääntäessä tajusin, että en kyllä osaa yhtään ohjata koiraa kaukaa/takaa. Tuittu irtoaa ja reagoi ohjaukseen kyllä hyvin, mutta eipä auta, kun ohjaus on ihan viturallaan ;) Kun koira piti saada sinne putken vasempaan päähän, sain sen n. miljoona kertaa joko oikeaan päähän tai viereiselle hypylle. Viimeisellä yrityksellä (oikeasti, sanoin, että koitetaan nyt _vielä kerta_) se meni sitten nappiin. jee. Puomin kontakti oli tällä radalla hieno, palkkasin kädestä namilla.

Ekan radan jälkeen sattui myös ikävä äksidentti, kun Tuitun juostessa maaliin treenikaveri kävi sen päälle. Juoksin itse perässä puolivahingossa suoraan koirien väliin, joten tilanne oli ohi ennen kuin ehdin edes pelästyä. Palkkasin Tuitun niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, eikä se onneksi vetänyt pahasti herneitä. Pikkuisen kyllä kyttäsi toista lopputreenien ajan.

Kahdella muulla radalla kompuroitiin hyppykuvioiden, pujottelun ja putkeen lähetysten kanssa. Jäiköhän joku este mainitsematta? ;) No, keinu oli ihan hyvä.

Mulla oli Tuitun iltaruokaa mukana bonuspalkinnoksi puomille. Koska puomia ei sitten otettukaan ekan radan jälkeen, tein sen ihan vaan kertaalleen treenien lopuksi. Kontakti oli aika hidas, mutta muuten ok. Juoksin kontaktin ohi hakemaan palkkakipon ja ruokin Tuitun kontaktilla.

Tuittu oli muuten hauska, kun käveltiin loppuverryttelyjä. Alkulämmittelyjen aikaan läheisen tallin kentällä on aina tunti, ja niiden heppojen ohittaminen ei olekaan niin yksinkertaista. Nykyään päästään ihan kauniisti ohi, kunhan pysytään tien toisella puolella. Nyt käveltiin siis siitä ohi tallin ollessa jo pimeänä. Kentän kohdalla Tuittu otti kauniin katsekontaktin - ja lipoi huuliaan. "Kato hei, vähäks mää oon taitava, kun osaan mennä tästä näi vaan ohi?!"